Tundra Lifestyle

Juoksujuttuja

2011-07-26T10:05:00.000+03:00

Hui, onpas blogi viettänyt kauan hiljaiseloaan. Selitys on yksinkertainen: olen Elänyt, isolla E:llä :) Nyt ajattelin kuitenkin taas pitkästä aikaa vähän kirjoitella ajatuksiani.

Juoksurintamalla tapahtui keväällä itselleni iso saavutus, juoksin nimittäin ensimmäisen maratonini Tukholmassa toukokuun lopussa. Ajaksi tuli 4:38, mihin olen ihan kohtalaisen tyytyväinen. Tästä on hyvä lähteä parantamaan aikaa. Luonnollisesti juoksin barefoot-meiningillä minimalistisilla jalkineilla, muuhun en enää pystyisikään. Juokseminen oli yllättävän helppoa, mutta tiesinkin koko ajan jaksavani loppuun asti aikaisemmin juostujen yli 30 km lenkkien takia. Ainostaan puolikkaan jälkeen oli takki aika tyhjä kramppaavien etureisien takia, ja viimeiset 3 kilometriä olivat pisimmät kilometrit koskaan, mutta muutoin juoksu oli nautinnollista :) Järjestelyt olivat aivan mahtavat ja ihmisiä oli paljon kannustamassa. Heja heja! Ainoastaan siinä vaiheessa kannustukset vaihtuivat yökötystä kuvaaviksi ääniksi, kun vetelin minigrip-pussista rään näköistä luomu manukahunajaa naamariin, hehheh :D

Puolikkaan kohdalla menossa! Tämän jälkeen alkoi etureidet krampata...

Maaliin päästyäni taisin tirauttaa pari kyyneltäkin, oli se sen verran mieletön kokemus :) Eikä takuulla jäänyt viimeiseksi kerraksi, vaikka enemmän nautinkin juoksemisesta ilman tavoitteita ja päämääriä. Mietin jo nyt millaista aikaa lähden hakemaan seuraavalla kerralla. Varmaan ainakin 15-20 minuuttia säästän pelkästään sillä, että opettelen jakamaan vauhtia paremmin. Olen ilmeisesti koko ajan juossut harjoituslenkeilläni kovempaa mitä olen kuvitellut, ja kympin lenkkini onkin oikeasti ollut vähintään 11 kilometriä. Pian saan onneksi Garmin Forerunnerin hifistelyn avuksi. Sen avulla on tarkoitus opetella miltä mikäkin kilometrinopeus tuntuu juostessa. Kun olen sen oppinut, varmaankin luovun koko laitteesta, niin tein perussykemittarinkin kanssa aikoinaan.

Viimeisiä muutamaa sataa metriä viedään. Meneillään loppuspurtti. Kuvasta näkyy myös hyvin jalkojeni luonnollinen pronaatio eli iskunvaimennus, joka kaarteen takia varmaan menee kylläkin normaalia enemmän jalan ulkosyrjän kautta kiertäen.

Koko juoksun ajan oli jatkuvasti ihmisiä ihmettelemässä ja juttelemassa "tassuistani" ja paljon kyseltiin kysymyksiä barefoottaamisesta. "Respect!" -kommentteja kuului aika monta. Monet eivät uskoneet, että Vibrameilla juokseminen voi olla mukavaa. Silti maalissa näkyi aika huonossa hapessa olevia linkuttavia lenkkarijuoksijoita ja itse en saanut edes yhtään rakkoa. Tekniikka ainakin alkaa siis olla hallussa, vaikka viimeisillä kilometreillä en enää jaksanutkaan pitää juoksuasentoa niin hyvin, mikä näkyy ehkä kuvistakin. Asfaltti tosin oli erilaista kuin Suomessa, sellaista todella terävää ja möykkyistä, joten juoksin aina kuin mahdollista valkoisia viivoja pitkin. Silti jalat olivat saaneet mukavan kuorinnan maratonin päätteeksi, iho jalkapohjissa oli pehmeää kuin vauvan peppu :D

Maaliviivalla! Juoksuasento ei ole enää priima, mutta onneksi ei seltään samanlainen kuin viereisellä miehellä, hehheh...

Hauska tapaus laivalla takaisin päin tullessa oli, kun asiantuntijaluennolla joku esitteli kysymyksen, mitä mieltä asiantuntija on paljasjaloin juoksemisesta ja paljasjalkajalkineista. Vastaus kuului, että voihan niillä välillä juosta lyhyitä matkoja, mutta harvan ihmisen jalat oikeasti kestävät niillä tai paljain jaloin harjoittelua. Hmm.... Käsittämätöntä tuo ihmisten pelko omia jalkojaan kohtaan ;) Nössönä pidin kuitenkin suuni kiinni, enkä viitsinyt huikata, että just juoksin näillä maratonin ilman vamman vammaa... Enkä kuitenkaan todellakaan ole mikään yli-ihminen, jonka jalat olisivat jollain lailla paremmat kuin muilla. Samanlainen suomalainen lättäjalka se täältäkin löytyy...

Toinen kiva juoksuaiheinen juttu on uusimman Fit-lehden artikkeli paljasjalkajuoksusta, tai paremminkinkin minimalistisilla jalkineilla juoksusta, johon minua haastateltiin ja otettiin pari kuvaakin. Kivaa, että paljasjalkailu ja oikeanlainen juoksutekniikka alkaa vihdoin herättämään tällaisten perus kuntolehtienkin kiinnostuksen. Tiedän jo muutamia tyyppejä, jotka ovat artikkelin takia lähteneet kokeilemaan barefoottaamista.

Kuva: Marek Sabogal

Kuitenkin jutussa oli muutamia kohtia, joista olen eri mieltä, sekä pari virhettä omassa osuudessani. En esimerkiksi lähtenyt kokeilemaan barefoottausta kavereideni kehoituksesta, sillä silloin kun aloitin paljasjalkajuoksun en tuntenut ketään muuta joka olisi juossut paljain jaloin. Toisekseen jutussa annetaan rivien välistä kuva, että olisi hyvä aloittaa paljasjalkajuoksu minimalistisilla jalkineilla, mikä mielestäni on täysin puppua ja näin kerroin myös haastattelussa. Oikean tekniikan oppii parhaiten ja nopeiten juoksemalla, yllätys yllätys, paljain jaloin. Itse tein sen virheen aloittaessani, että siirryin heti minimalistisiin jalkineisiin. Lisäksi haastattelussa minulle kerrottiin, että jutun "asiantuntijaosiota" varten haastatellut henkilöt eivät itseasiassa ole itse juosseet juurikaan, tai ei ollenkaan paljain jaloin/minimalistisilla jalkineilla. Mielenkiintoinen valinta. Jutun aloittelijan ohjelma ei hirveästi annakaan todellisia ohjeita paljasjalkajuoksua aloittelevalle. Jutussa myös annetaan sellainen kuva, että paljasjalkaharjoittelu on hyvä oheisharjoitus muun lekkeilyn sivussa. Sitähän se onkin, mutta ihan yhtä hyvä perusharjoitus. Ei ole mitenkään välttämätöntä enää jatkaa lenkkareilla juoksemista ollenkaan sen jälkeen kun paljasjalkatekniikan on oppinut. Oli kuitenkin mukavaa olla osana juttua, ja varsinkin kuvauksissa oli todella hauskaa :) Toivottavasti entistä useampi alkaisi kiinnittämään oikeanlaiseen juoksutekniikkaan huomiota ja oppisi liikkumaan itselleen sopivalla tavalla.

Fit-lehden juttu paljasjalkajuoksusta numerossa 7-8/2011.

Falafel

2010-06-18T10:51:00.000+03:00

Olen muutaman kerran valmistanut eri ohjeilla raakafalafeliä, vaihtelevin lopputuloksin. Jokin aikaa sitten kokeiluun pääsi Choosing Raw-blogista löytynyt falafel-ohje, joka on mukailtu versio Philip McCluskeyn Raw Food, Fast Food -kirjan ohjeesta. Muokkailin ohjetta vielä vähän lisää ja tällä kertaa syntyi mielestäni napakymppi lopputulos. Aikaisemmat falafelini ovat joko jääneet liian kosteiksi, tai ne ovat vaatineet pitkän valmistusajan kuivurissa kuivatteluineen, mutta tämänkertainen falafel on koostumukseltaan juuri sopiva, eikä edes vaadi kuivatteluita. Todellista pikaruokaa siis ja mukavan ruokaisaa sellaista. Reseptin onnistumisen olennainen juttu on riittävä mausteiden käyttö ja porkkanamehun linkoamisesta muodostuva "kuitumassa". Tarjosin pyöryköitä tyttöporukan kesäpicnicillä ja ne upposivat hyvin myös raakaruokaa ensimmäistä kertaa maistaville.

FALAFEL PYÖRYKÄT

4 rkl mantelivoita (toimii mielestäni myös cashew-voilla)
1,5-2dl kookoshiutaleita
1 dl mehustettaessa muodostunutta porkkanan kuitumassaa
0,5-1 pieni sipuli hienonnettuna
n. 1dl hienonnettua tuoretta korianteria
1 rkl sitruunanmehua
1 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä (tarvittaessa, jos massa on liian kuiva)
1 rkl macaa
ripaus mustapippuria
0,5 tl laadukasta suolaa
1 tl juustokuminaa
1 tl korianterin siemeniä
ripaus cayannepippuria
1 tl garam masalaa
ripaus kurkumaa

Sekoita kaikki ainekset ja muotoile falafel-palleroiksi. Tarjoile vaikkapa vihreän salaatin kanssa. Sipulin voi halutessaan pilkkoa pienemmäksi tai jättää vaikka kokonaan pois, mutta itse pidän sen mausta.

Itse tarjoilin falafelit nopeasti paistettujen herkkusienten ja vihreän salaatin kera. Päälle on ripoteltu kuorittuja hampunsiemeniä ja versotettua krassia.

Ihania aikoja ja sattumia

2010-06-02T09:55:00.000+03:00

Viime viikkojen aikana on tapahtunut niin paljon kivoja juttuja että huhhuh! Tuntuu siltä että asiat loksahtelevat paikoilleen kuin itsestään. Olin jo ehtinyt luovuttaa opinnäytetyöni ja koko valmistumisen suhteen, kun yhtäkkiä sähköpostiin olikin tullut ilmoitus seminaaripäivän siirtämisestä viikolla eteenpäin. Mikä "sattuma"! Päätin sittenkin tsempata ja saada pitkään kesken olleen työn valmiiksi. Kirjoitin suurimman osan koko työstä vappuviikonlopun aikana aamusta iltaan konetta näpytellen. Olli kirjoitti jonkun aikaa sitten, kuinka ajan voisi käyttää niin paljon paremmin hyödyksi, istua kerran alas ja vaikka juuri kirjoittaa tällainen isompikin työ kertaheitosta valmiiksi. Juuri näin taisin tehdä ja kylläpä tuntuu kivalta! Tietenkin kirjallisuutta oli luettu jo kuukausia aikaisemmin, runkoa hahmoteltu ja lukuja aloitettu kirjoittamaan, mutta lopullinen työ tuli todellakin tehtyä loppuun muutamissa päivissä motivaationpuuskassa. Nyt on viimeisetkin rästit ja kansitettu opinnäyte palautettu koululle, joten olen käytännössä valmis. Yksi opiskelu-urakka on taas takana! Nyt on sitten vihdoin aikaa kokkailulle, joogalle, juoksemiselle ja ihan vain olemiselle.

Puolimaraton tuli myös juostua noin kuukausi sitten 8.5. Helsinki City Runissa, tosin kuumeessa. En ehdottomasti suosittele sairaana treenaamista tai kilpailemista kenellekään, sillä se on hyvin kaukana oman kropan kuuntelemisesta ja jopa vaarallista (sydänlihastulehduksen vaara?). Itsellekin olisi ollut paras ratkaisu jättää tällä kertaa väliin ja juosta sitten joku toinen kerta terveenä. Vaikka toisaalta juoksinkin melkoisissa euforioissa koko matkan, eikä olo ollut lenkin jälkeenkään huono. Tulos ei ollut sitä mitä harjoituslenkkien perusteella näytti, vain 2:04, mutta pistettäköön se kuumeen ja viimeisen "hitaan" lähdön piikkiin, heh. Ensimmäiset 12 kilometriä meni lähinnä spurttailuihin ja ojan kautta koukkailuihin yrittäessäni päästä hitaammin juoksusta nautiskelevien ohi. Tuli todettua, ettei se ole kovin hyvä taktiikka. Nopeammassa lähdössä vauhdin saa varmasti pidettyä tasaisempana ja säästettyä energiaa ihan loppuun asti. Nyt jäi sellainen tunne että olisi jaksanut juosta kovempaa, jos olisi vain päässyt ohi. Kisa oli kuitenkin lämminhenkinen ja todella positiivinen kokemus ensimmäistä kertaa juoksutapahtumaan osallistuvalle. Ensi kerralla innolla uudelleen yrittämään ja sitten mennäänkin jo siinä ensimmäisessä lähdössä! Se on lupaus itselleni!

Olen niin täysin kesäihminen kuin vain voi olla. Tuntuu siltä että herään henkiin vasta sitten, kun ulkona on niin vihreää että sokaistuu ja lämpötilat nousevat kahdenkymmenen paremmalle puolelle. Rakastan sitä, että voin nukkua ikkunat auki ja herätä varhain aamulla lintujen lauluun. Mikään ei ole parempaa kuin aamulenkit raikkaassa aamuilmassa Helsingin vasta heräillessä. Useimmiten aamulenkkini suuntautuvat Töölönlahdelle ja Tervasaareen, jossa käyn rauhoittumassa ja joogaamassa ennen hektisen työpäivän alkua. Kesällä tuntuu myös ajatus luistavan paremmin ja uusia ideoita syntyy jatkuvasti. Aurinko, vihreys ja lämpö vaikuttaa mielialaani niin positiivisesti, että omiin ideoihin uskominenkin tuntuu paljon helpommalta. Päivätöissäni tuli eteen odottamaton mahdollisuus, johon panostin täysillä. En kuitenkaan saanut hakemaani paikkaa. Sattumaako? Olen aikaisemminkin jo kirjoittanut teksteissäni, kuinka huonosti voin kyseisessä työpaikassa, jonka olemus on enemmänkin tuotantolaitos kuin työpaikka ja työtehtävät hyvin kaukana opiskelemastani alasta. Lähtöä olen suunnitellut jo useamman vuoden ajan, mutta jotenkin ajattelin, että jos nyt olisin saanut hakemani paikan, olisin voinut olla tyytyväinen työssäni. No, en saanut paikkaa ja se osoitti minulle, ettei useamman vuoden työpanostustani arvosteta. Ensimmäisten pettymyksen tunteiden jälkeen aloin nähdä tilanteessa mahdollisuuden. Nyt jos koskaan on oiva aika lähteä pois ja alkaa tehdä sitä mitä oikeasti haluan., sitä mitä olen ideoinut jo kauan. Tilanne on juuri se sysäys minkä tarvitsinkin. Olen sen verran pelkuri, että ilman "pakko"tilannetta lopullinen päätös olisi saattanut jäädä tekemättä. Lieko sitten kesän nostattamien mielialojen ansiota, että omaan päätökseeni uskominen tuntuu nyt helpolta.

Eilen sain valmiiksi ensimmäisen OMALLE yritykselleni tehdyn työn. Vielä olen myös päivätyössäni, hetken. Jotenkin nyt on sellainen olo, että kyllä ne siivet kantavat, mitä tahansa kävikin.

Puolimaraton, treeni & ravinto

2010-04-24T10:08:00.000+03:00

Ilmoittauduin ensimmäistä kertaa Helsinki City Runiin, eli toukokuun 8. päivä juostavaan puolimaratoniin. Olen harrastanut juoksua 12 vuotta, mutta yhteenkään kilpailuun en siltikään ole aikaisemmin osallistunut suurista juoksukilometrimääristä huolimatta. Nyt kuitenkin yritän alkaa totuttautua kilpailemiseen koska haaveenani on joskus tulevaisuudessa olla niin rautaisessa kunnossa, että pystyn osallistua ultramatkojen kilpailuihin. Huippusapuskoilla tämä toivottavasti ei jää pelkäksi haaveeksi ja itseasiassa olen saanut jo suostuteltua kaverini toimimaan huoltajana/vesikamelina , jos uskaltaudun lähteä ensi kesänä kokeilemaan 50 kilometrin lenkkiä Helsingistä Tuusulaan. Pisimmät lenkkini ovat olleet vähän yli 30 kilometriä, joten en usko puolikkaalla tulevan sen kummempia ongelmia, mikäli kaikki menee nappiin. Maaliskuussa juostun, tai lähinnä loskassa ja jäässä rämmityn puolimaran ajaksi tuli 2:02, vaikka joitain osuuksia oli pakko kävellä kertakaikkisen liukkauden takia. Mitään huippuaikoja tuskin on odotettavissa HCR:ssa, mutta eiköhän kuivalla alustalla juostun puolikkaan aika jää alle kahden tunnin. Kilpailuolosuhteissa kelloa vastaan juokseminen on tietenkin aina eri asia kuin metikössä rennosti maisemista nautiskellen juostut kilometrit. Ja koska olen varsinainen jännittäjä, hitusen pelottaa kuinka saan ruoan ja juoman pysymään vatsassa. Saa siis nähdä kuinka käy!

En aikaisemmin ole juurikaan välittänyt juoksunopeudesta, mutta viime elokuun jälkeen heitettyäni Asicsini pellolle ja siirryttyäni barefoot-juoksijaksi (Vibram Fivefingerseillä tosin, en täysin avojaloin vielä) olen havainnoinut huomattavaa kehitystä nopeudessa. Sen lisäksi että jaksan juosta nopeammin, juoksen melkeinpä väsymättä. Aikaisemmin juokseminen on itse asiassa ollut minulle jopa vaikeaa, vaikka pitkään olenkin sitä harrastanut. Ikinä ei ollut sellaista tunnetta, että on helppoa ja kevyttä juosta, mutta nykyään 10 kilometrin iltalenkin jälkeen on yleensä sellainen olo, että voisi juosta toisen samanlaisen. Tähän vaikuttaa varmasti se, että siirryttyäni paljasjalkajuoksuun jouduin opettelemaan kokonaan uuden juoksutekniikan joka säästää sekä jalkoja että energiaa. Siirtymisestä paljasjalkajuoksuun, alussa esiintyneistä ongelmista ja juoksutekniikasta kirjoitan oman vähän enemmän aiheeseen paneutuvan postauksensa myöhemmin.

Toinen yhtä tärkeä aspekti on ruokavalio, johon viime keväästä lähtien olen kiinnittänyt paljon enemmän huomiota kuin aikaisemmin. Nyt kun edessä on ensimmäinen juoksukilpailu ja myöhemmin kesällä vielä maraton, olen alkanut vimmatusti etsiä tietoa kestävyysurheiluun liittyvästä ruokavaliosta. Useimmitenhan suositukset ovat luokkaa "paljon pastaa, leipää ja kilpailussa Gatoradea". En kuitenkaan enää suostu syömään sellaista kuraa, haluanhan saada kaiken mahdollisen irti kropastani, varsinkin kilpaillessa! Onneksi on olemassa Brendan Brazier. Kyseinen herra on pitkän linjan vegaani, ammattilaistriathlonisti, ultrajuoksija ja Vega-tuotteiden kehittäjä. Löysin alunperin Brendanin hänen ilmaisen Thrive in 30 -ohjelman kautta. Kannattaa ehdottomasti ilmoittautua ohjelman tilaajaksi ja suositella myös niille, jotka ovat skeptisiä kasvipohjaisen ruokavalion eduista treenatessa.

Brendan on oivaltanut jotain olennaista treenaamisesta ja ruokavaliosta: se mikä erottaa hyvän urheilijan huonosta, ei välttämättä ole treenin määrä tai tekniikka, vaan palautuminen ja sen nopeus. Nopea ja tehokas palautuminen mahdollistaa intensiivisemmän harjoittelun ja sitä kautta paremmat lopputulokset.

Ote Brendanin haastattelusta Choosing Raw-blogista :

"--It must have been recovery, rather than training, that helped to distinguish who excelled.
Really, exercise is nothing more than muscle tissues and cells being broken down. And when you rest, the body grows back stronger — it overcompensates. Good food provides the building blocks for this process. The body pools the resources you take in through food and helps you to grow muscle back. If you eat poor nutrition, cells don’t grow back after athletic strain—they don’t have the resources—or they grow back abnormally (which can proceed to cancer). So although lots of athletes load up on junk food after grueling performance—they figure they can afford to, or that they’ve earned it, now that a competition is over—it’s actually the worst time to eat junk food, because that’s when the body will assimilate most quickly and seriously. If you want to eat junk, fine, but eat it later—not right after a workout, when the body will assimilate it directly, and be less likely to filter it out."

Koko haastattelu löytyy täältä. Suosittelen lukemaan! Brendan selittää selkeästi esimerkiksi miksi kannattaa suosia emäksistä ruokavaliota, miksi urheilijat tai paljon liikuntaa harrastavat tarvitsevat enemmän antioksidantteja kuin sohvaperunat ja miksi korkearavinteikkaalla ruokavaliolla kalorimäärät saattavat olla pienempiä kuin yleisesti suositelluilla urheilijoiden ruokavalioilla.

Olen napannut parhaita paloja Brendanin ohjeista sekä ympäri nettiä löydetyistä vinkeistä ja tällä hetkellä testailen millaisilla kombinaatioilla saan parhaan olon ja parhaat tulokset juoksutreeniin. Ainakin raakasuklaalla ja chiaa ja paljon vihreää sisältävällä pirtelöllä jaksan juosta hyvillä energiatasoilla lenkkini. Palkkarina on toiminut spirulina-ohranoras-MSM-sitruunamehu-sekoitus. Maitohapoista tai lihasten kipuilusta ja jumittamisesta en ole tuon palkkarin ja päälläseisonnan jälkeen kärsinyt :) Mitä puhtaampi kroppa on, sitä kevyemmin askel tuntuu rullaavan. Välillä napsin myös chlorella-tabletteja, jos muu ruokapuoli jää vähäisemmäksi. Olen ajatellut myös testaavani kookosvettä, jonka elektrolyyttitasot ovat optimaaliset imeytymisen kannalta ja tämän takia sopii erityisen hyvin treeni-/palautumisjuomaksi. Pakurikääpää olisi myös tarkoitus lähteä metsästämään. Viimeisen kahden viikon aikana yritän viilata ruokavaliota entistä puhtaampaan suuntaan ja tankata mahdollisimman ravinteikasta ruokaa. Vehnänorasta kasvaa ikkunalaudalla tarjotinkaupalla!

Nyt kyselisin millaisilla treenijuomilla/-ruoilla te olette saaneet hyviä tuloksia? Mitä syötte/juotte ennen treeniä ja mitä sen jälkeen? Entä kokeneemmat juoksijat, mitä nautitte ennen kisaa, kisan aikana ja kisan jälkeen? Kaikki kikat ja vinkit ovat tervetulleita!

Pieniä ajatuksia joogasta

2010-04-02T01:15:00.001+03:00

Aloittaessani astangajoogan tavoitteeni olivat enemmän tai vähemmän pinnallisia huolimatta siitä, että olin jo ehtinyt kesän ja alkusyksyn aikana saada paljonkin positiivista syventymistä ajatteluuni. Halusin "olla hyvä joogassa" ja suorittaa asanat kauniisti ja oikein. Painotus sanalla suorittaa. Jooga oli tehokasta treeniä ja venytti hyvin juoksemisen kiristämiä lihaksia. Halusin edetä nopeasti harjoittelussani. Päivittelin jopa Facebookiin päivän asanoita, joita olin kyseisenä päivänä treenannut. Erään pidempään jooganneen ystäväni mielestä se oli varmaankin hupaisaa ja niin minustakin nyt.

Mitä pidemmälle olen päässyt aivan alkuvaiheissa olevassa harjoittelussani, sitä enemmän tavoitteet ovat kääntyneet sisälle päin. Jokaisen joogaharjoituksen aikana huomaa kuinka vähän sitä vielä tietää mistään. Odotan mielenkiinnolla kuinka ajattelu muokkaantuu pidempään harjoiteltuani. Nöyryyden oppiminen onkin ollut joogan parhaita paloja itselläni, sillä en todellakaan voi sanoa nöyryyden kuuluvan hyveisiini. Joogatessa on pakko alistua kun kroppa ei taivu niinkuin haluaisi, välillä unohtaa hengittää, väli-vinyasat eivät ole niin lennokkaita kuin mielessään kuvitteli ja kotona hyvin sujunut päälläseisonta nostaa yhtäkkiä joogasalilla kummallisia pelkotiloja pintaan. Joogassa oppii, kuinka yhtä mieli ja keho ovat. Jos toinen on lukossa, ei kumpikaan voi toimia optimaalisesti. Kehon ja mielen "uudelleenviritys" vie kuitenkin aikansa ja voi tehdä yllättäviäkin tepposia aloittelevalle joogille. Mirva kirjoitti blogissaan, kuinka jooga saattaa laittaa aluilleen isoja muutosprosesseja, jotka harjoituksen aikana henkisten lukkojen purkautuessa voivat tulla pintaan esimerkiksi itkuna. Kiva kuulla että muillakin voi olla vastaavanlaisia kokemuksia! Harvat ovat ne kerrat, jolloin minua ei itketä loppumantran viimeisen om-äänteen aikana. Silloin mieli on täysin läsnä, keho soi ja koko sali tuntuu väreilevän energiaa. Vähemmästäkin alkaa itkettää. Jokaisen joogatunnin jälkeen hypähtelen hymyillen kotiin.

Huomenna aamulla astelen Petri Räisäsen alkeismysorekurssille Helsingin astangajoogakoulun Annankadun salille, vaikka jännittääkin hurjasti! Jostain syystä pelkään etten muista sarjaa tai mokaan jollain lailla. Kuinka turhaa itsekritiikkiä! Eihän joogassa voi epäonnistua. Yritän päästä järjettömistä peloistani mysore-harjoittelua kohtaan ja odotan innolla, minkälaisia tuntemuksia säännöllinen aamuharjoittelu nostaa pintaan. Jos olet tulossa samalle kurssille, niin tule sanomaan moi!

Kuvalähde www.ashtangabook.com

BCE:n tilaus

2010-03-19T10:54:00.000+02:00

Kävin viime viikolla noutamassa laatikollisen luomu kosmetiikkaa Postista. Paketista kuoriutui pitkään kaivattu korvike aikaisemmin käyttämälleni Ole Hyvä Karpalo-Rooibos-Inkivääri -shampoolle. Kyseinen shampoo on muuten toiminut kiitettävästi, mutta sen sisältämä Sodium Laureth Sulfate luonnonmukaisestikin valmistettuna on ympäristölle haitallinen aine ja saattaa aiheuttaa ihoärsytystä. Ostin Heidin innoittamana Santen Henna Volume shampoon, joka muutaman kokeilukerran jälkeen vaikuttaa kelpo tavaralta. Ainakaan Sodium Laureth Sulfatea se ei sisällä, muista ainesosista en hirveän paljon osaa sanoa.

Todelliseksi aarteeksi osoittautui paketista löytynyt Santen Brilliant Care, joka on oikeasti paras kokeilemani hoitoaine. Se voittaa takkujen selvityksessä jopa Joicon K-pakit, joita en ole niiden sisältämien silikonien ja muiden epäilyttävien ainesosien takia käyttänyt enää aikoihin. Tuon hoitsikan jälkeen selviydyn takkujen selvittelystä kyynelehtimättä jopa ilman hiuksiin jätettävää hoitoainetta.

Lisäksi tilasin myös hiuksiin jätettävän hoitoaineen, joka on tarkoitettu erityisesti ohuille ja hennoille hiuksille , Weledan tehokosteuttajan Skin Foodin, sekä ehdottomasti herkullisimman tuoksuisen suihkuvoiteen , senkin Weledalta. Tyrni-suihkuvoiteen tuoksu on niin mahtava, että siinä tekee mieli uida. Hinta suomalaisissa marketeissa ja luomukaupoissa on ikävä kyllä melko suolainen 10-15 euroa. Onneksi nettikaupoista löytyy kuitenkin luomukosmetiikkaa edullisempaan hintaan. Tämän tilauksen tein saksalaiseen Beauty Center Europen nettikauppaan, jonka palvelu oli todella ripeää. Paketti oli postissa alle viikossa, eikä asiakaspalvelussa muutenkaan ollut moitittavaa. Hintaa tilaukselle tuli postikuluineen vähän alle neljäkymppiä, mikä mielestäni on melko edullinen hinta luomukosmetiikasta. Pakkauslaatikon pohjalla oli vieläpä paljon luomukosmetiikkanäytteitä kaupanpäällisinä. BCE:n verkkokaupasta löytyy muutenkin todella iso valikoima eri luomukosmetiikkamerkkien tuotteita, joista suurinta osaa ei myydä Suomessa. Tässä taas näkyy kuinka paljon edellä muut maat ovat luomuasiassa verrattuna Suomeen!

Lime-vadelmakakku

2010-03-08T23:08:00.000+02:00

Tämmöinen tekele tuli kyhättyä sunnuntaina pikapikaa, kun koitin vältellä opinnäytetyöni kirjoittamista. Maistui mainion hyvälle, eikä pelkästään omasta mielestäni, sillä kakku katosi pikavauhtia myös kylässä käyvän siskoni suihin.

Vaikka kakku onkin 100% raw (tai ainakin lähes), en silti söisi tätä joka päivä. Pähkinät ja kookosöljy ovat terveellisiä ja hyvin sulavia luonnollisia rasvoja, mutta liika on aina liikaa :) Tämmöisen herkun kun vielä vetäisee nassuun aika vauhdilla, on se sen verran hyvää. Hyvä että kuvan sain otettua ennen kuin kakku oli kadonnut parempiin suihin (lähinnä omaani). Kuitenkin tällaiset raakaherkut tarjoavat terveellisemmän vaihtoehdon kahvipöydän tarjottaviksi tai herkkupäivän nautiskeluihin.

Tarkkoja mittoja en tullut ottaneeksi ylös koska kokkailin niillä aineksilla mitä kaapista sattui löytymään ja lisäilin kutakin ainesosaa sitä mukaa kuin hyvältä tuntui. Tässä kuitenkin summittaiset mitat ja suuntaa antava ohje. Pohjassa voi käyttää mitä vaan pähkinöitä, mutta siskoni on allerginen kaikille muille paitsi cashew-pähkinöille, siksi niiden ylivalta. Manteleista olisi saattanut syntyä vielä paremman makuinen pohja.

LIME-VADELMAKAKKU

Kaikki mitat ovat noin mittoja.

Pohja:

n. 1dl cashew-pähkinöitä (tai esim manteleita)
3-5 kivetöntä taatelia
pieni kourallinen rusinoita
1rkl hunajaa
2-3rkl sitruunamehua
3-5rkl raakakaakaojauhetta
2rkl hamppujauhoa (ei pakollinen, mutta omasta taikinastani tuli liian löysä)
2rkl kookosöljyä

Blendaa kaikki ainekset yhteen murumaiseksi seokseksi ja painele taikina irtopohjavuokaan.

Lime-vadelmatäyten. 1,5dl cashew-pähkinöitä
0,5dl kookosöljyä
200g vadelmia (pakastettuja)
3 limen mehu
1rkl hunajaa
ripaus aitoa vaniljaa
muutama rkl vettä, lisää tarvittaessa

Blendaa täytteen ainekset sileäksi massaksi ja kaada irtopohjavuokaan. Pakasta kakkua vähintään muutaman tunnin ajan. Ota se vähän ennen tarjoilua sulamaan.

Kuvassa kakun päällä on suklaamoussea, jossa on banaania, raakakaakaojauhetta, hunajaa, kookosöljyä, chia-siemeniä, macaa, vaniljaa ja tuoretta minttua. Suklaisempi kastike syntyisi pelkästä kaakaojauheesta, kookosöljystä ja hunajasta, vaikkakaan kakku ei mielestäni välttämättä kaipaa mitään ylimääräistä seurakseen :)

Lasagnea

2010-01-21T21:14:00.010+02:00

Heidin blogissa tämän postauksen kommenttiosiossa kyseltiin kovasti raakalasagnen reseptiä ja sain siitä inspiraation tehdä omaa versiotani. Tai no ei omaa, koska ohje on häpeilemättä varastettu lahjakkaan raakakokin The Raw Chefin blogista. Tämä on ehdottomasti parasta lasagnea mitä olen koskaan syönyt ja mukavan ruokaisaa ja raskasta ruokaa näin talven keskellä. Itselläni ainakin talvella tulee useammin halu syödä jotain ruokaisampaa ja tämä tyydyttää sen halun enemmän kuin hyvin. Kuvan annoksesta jaksoin päivän pitkien juoksulenkkien jälkeenkin syödä vain noin puolet ennen kuin kroppa sanoi stop. Hassu juttu sinänsä, sillä vielä viime kesänä söin samanlaisen annoksen loppuun, vaikka vatsa tuntuikin olevan jo aivan täynnä. Tätä kai kutsutaan oman kehon kuuntelemiseksi :)

Terveellinen herkkulasagne on mahtava korvike alkuperäiselle epäterveelliselle sukulaiselleen. Tai oikeastaan tässä tapauksessa ei voi puhua korvikkeesta, sillä raakalasagne, kuten monet muutkin raakaruoat, on mielestäni aivan oma ruokalajinsa ja jopa paremman makuinen kuin turvottava ja väsyneen olon aiheuttava uuniruoka aka. lasagne.

Lasagnen valmistaminen vie melko paljon aikaa (verrattuna perusruokiini smoothieisiin ja salaatteihin), joten tämä ei itselläni kuulu ihan jokapäiväiseen tai -viikkoiseen repertuaariin. Usein myös korvaan jotkin vaikeammin saatavat raaka-aineet sillä mitä kaapista sattuu löytymään. Alkuperäisessä reseptissä pähkinäjuusto tehdään macadamioista, mutta oma versioni valmistuu cashew-pähkinöistä ja on mielestäni oikein hyvää. Jääkaapista ei tällä kertaa löytynyt myöskään alkuperäisen ohjeen pinaattia, joten korvasin sen tuoreella basilikalla. Pestoakaan en aina jaksa valmistaa itse, joten versioni ei aina ole täysin raw. Minulle sillä ei ole väliä, ei se ole niin justiinsa. Aina parempi olisi tietenkin valmistaa kaikki alusta loppuun itse laadukkaista raaka-aineista, mutta en jaksa stressata niistä muutamista ei-raaoista (ja usein ei-luomuista) valmisteista joita käytän.

Tässä vielä The Raw Chefin lasagnesta mukailtu versio. Ohje on siitä mainio, että se ei vaadi mitään erikoisia työvälineitä, kuten esimerkiksi kuivuria. Myös suurin osa aineksista löytyy lähikaupasta. Kaikki mitat on jälleen noin-mittoja, koska itse heittelen aineksia cutteriin täysin fiiliksen mukaan melko summittaisia määriä. Nälissäni skippasin myös ohjeessa mainitun jääkaappivaiheen, mikä olisi auttanut lasagnen kasassa pysymistä. Annokseni ei ehkä näytä yhtä herkulliselta kuin Raw Chefin alkuperäinen versio, mutta maku on kyllä erittäin mainio!

RAAKALASAGNE
Ohje noin kahteen kuvassa olevaan annokseen

"Jauheliha"täyte
1dl vähintään tunnin ajan liotettuja saksanpähkinöitä
1dl aurinkokuivattuja tomaatteja (käytin öljyyn säilöttyjä)
1rkl soijakastiketta
2tl kuivattua oreganoa
0,5tl cayanne pippuria
pieni loraus oliiviöljyä jos massa vaikuttaa liian kuivalta
0,5tl hunajaa (myös agave käy)

Kaikki ainekset cutteriin tai blenderiin ja surautetaan karkeaksi massaksi.

Tomaattikastike
2dl tomaattia, siemenet poistettu
0,75dl aurinkokuivattua tomaattia (käytin öljyyn säilöttyjä)
2 taatelia
1 pieni valkosipulinkynsi
1,5rkl kuivattua oreganoa
pieni loraus oliiviöljyä
2rkl sitruunanmehua

Kaikki ainekset taas cutteriin tai blenderiin ja surautetaan sileäksi kastikkeeksi.

Cashew-juusto
1,5dl cashew pähkinöitä
2rkl sitruunanmehua
2rkl ravintohiivaa (löytyy luontaistuotekaupoista ja antaa juustoisen maun. Huom, ei ole raw!)
1 paprika
2rkl tuoretta persiljaa
1rkl tuoretta timjamia (jäi tästä satsista puuttumaan ja toimi hyvin ilmankin)
0,5tl hyvää suolaa
tarvittaessa loraus vettä

Ainekset blenderiin tai cutteriin ja prosessoidaan niin pitkään että massa on höttöä ja tuorejuustomaista. Tästä erästä jää yleensä yli esimerkiksi kasvisten dippaukseen tai levitteeksi siemenkekseille.

Lisäksi:
-1 kokonainen kesäkurpitsa viipaloituna juustohöylällä. Ripottele viipaleiden päälle vähän hyvää suolaa, mustapippuria ja muutama tippa oliiviöljyä noin 10 minuuttia ennen kasaamisvaihetta.
-Tuoretta tai sulatettua pakastepinaattia tai tuoretta basilikaa. Laita pinaatti tai basilikat pehmentymään oliiviöljytilkkaan ja lisää hieman hyvää suolaa.
-Joko itse valmistettua tai valmista pestoa

Kasaaminen:
Jos lasagnea valmistaa enemmän, kannattaa kerrokset kasata vuokaan. Oman yksittäisen annokseni tein suoraan lautaselle. Levitä ensimmäinen kerros kesäkurpitsaviipaleita hieman lomittain. Tämän jälkeen lisää päälle kerros saksanpähkinätäytettä, cashewjuustoa, tomaattikastiketta ja pestoa. Levitä näiden päälle uusi kerros kesäkurpitsaviipaleita vastakkaiseen suuntaan kuin edellinen kerros. Lisää näiden päälle jälleen kerros kaikkia täytteitä + pinaattia tai basilikaa. Näiden päälle tulee vielä viimeinen kerros kesäkurpitsaa, jälleen eri suuntaan aseteltuna kuin edellinen kerros. Jos maltat odottaa, laita vuoka jääkaappiin useammaksi tunniksi, jotta annokset pysyvät helpommin kasassa. Jos olet nälkäisempi, koristele annos tuoreella basilikalla ja nauti saman tien!

Menneiden viikkojen kuulumisia

2009-12-08T00:02:00.003+02:00

Olen vielä elossa :) Parin viime kuukauden hullu kiire alkoi vihdoin hellittää, tullakseen korvatuksi seuraavalla stressin aiheuttajalla. Jep, työpaikallani alkoi aivan täysin varoittamatta YT-neuvottelut. Alle vuorokauden varoitusajalla. Alkuhämmennyksen ja raivon jälkeen olo on oikeastaan lähes helpottunut. Tämähän on oikeastaan vain hyvä mahdollisuus päästä tekemään sitä mistä oikeasti unelmoin.

Ruokapuolen jutut ovat vaihtelevalla menestyksellä olleet melko hyvällä mallilla. Juon edelleen joka aamu vihersmoothien ja usein myös päivällä ja illallakin samanlaisen satsin. Muu ruoan terveellisyys onkin sitten vaihdellut fiilisten mukaan. Vähintään tripla-annos D-vitamiinia on pitänyt mielen niin pirteänä kuin se nyt voi täällä pimeässä olla. Tänään kävin noutamassa iHerbin tilaukseni, joka sisälsi Navitaksen Gojia, MSM-rikkiä, Chlorellaa ja huomattavasti suomessa myytäviä valmisteita vahvempaa D-vitamiinia (jota ei tarvitse napsia kuin sen yhden kapselin päivässä). Eiköhän näillä saada jo jotain potkua talven keskelle :) Gojista on kyllä pakko sanoa, että mielestäni Cocovin gojimarjat ovat parempia kuin nuo Navitaksen.

Treenipuoli on juoksun suhteen ollut parin viikon ajan vähän hunningolla. Juokseminen on yksi lempiasioistani, ja jos minulla ei ole sellaista fiilistä että oikeasti tekee mieli juosta, en pakota itseäni. Silti lenkkikertoja on ollut koko ajan muutama viikossa, silloin kun on vähän enemmän huvittanut juosta. Nyt on taas sellainen tunne, että tekisi mieli herätä puoli kuudelta aamulla ja heittää tunnin lenkki ennen päivän muita askareita. Hyvä merkki! Katsotaan pääsenkö aamulla ylös ajoissa. Viime viikolla ostin itselleni hienon McKinleyn Enduro 12 -juoksurepun, joka toimii myös juomareppuna. Hintaa ei ollut Aleksin Intersportissa alennettuna kuin 24 euroa. Katsotaan jos sitä aloittaisi juoksemaan työmatkat (nyt kun vielä on se työpaikka). Se olisi hyvää treeniä (mahdollisen) tulevan varalta, haaveenani on nimittäin vuonna 2013 tämä. Vasta vuonna 2013 siksi, että kisa on myyty loppuun vuoteen 2012 asti. Hulluja nuo juoksijat!

Astangajoogaan taas olen päässyt vihdoin kunnolla sisään ja edistynyt melkoisella vauhdilla. Astangatunnit ovat olleet todella hyvä rentouttaja kiireiden keskellä. Olen aikaisemmin harrastanut hatha-joogaa, mutta siitä puuttuu astangan virtaava fiilis ja koin sen olevan liian kevyttä minulle. Astanga on paljon fyysisempää ja haastavampaa. Alkuvuodesta olisikin sitten edessä ekat mysore-tunnit :)

Ayurveda-luento

2009-11-11T19:39:00.001+02:00

Sain Helsingin Joogayhdistykseltä ilmoituksen sähköpostiini ensi sunnuntaina pidettävästä mielenkiintoisesta luennosta. Tämä saattaa kiinnostaa ainakin Heidin blogia seuranneita :)

"Ayuerveda-luento Joogahuoneella, Hämeentie 19, sunnuntaina 15.11 klo 15-17.

Ayurveda on Intian Veda-perinteestä lähtöisin oleva luonnonlääketiede. Sen pyrkimyksenä on saavuttaa täydellinen keho-mieli tasapaino, eli täydellinen terveys. Hoitomuotoja ovat mm. ruokavalio, yrttilääkintä, luonnon rytmien mukaan eläminen ja jooga

Ayuerveda-konsultti Heli Suominen luennoi yleisistä ayuervedan perusteista, ruokailuun liittyvistä pääperiaatteista, oman kehotyypin tunnistamisesta ja doshista, syistä näiden epätasapainoon ja ohjeita tasapainottamiseen.

Hinta jäsenille 20 euroa ja ei jäsenille 30 euroa. Maksu paikanpäällä.

Ilmoittaudu verkossa www.joogahuone.fi/ilmo tai puhelimitse.

Lisätietoja saat toimistostamme jooga@joogahuone.fi tai
päivystysaikoina ma-to klo 11-14 puh: 044-215 2523.

Terveisin,

Helsingin Joogayhdistys ry
www.joogahuone.fi "

Unelman toteuttaminen ja pari päivää huonoilla sapuskoilla

2009-11-11T10:42:00.001+02:00

Blogini pitkä hiljaiselo johtuu kaoottisesta työtilanteestani. Teen samanaikaisesti kahta työtä ja yritän jossain välissä myös opiskella, treenata, syödä hyvin ja elää normaalia elämää. Elelen siis stressaavia aikoja, mutta toinen töistäni liittyy siihen, mitä oikeasti haluan tehdä joten jaksan pitkiä päiviä vielä hetken. Päivätyöni taas voisin jättää saman tien pois, jos se vain taloudellisesti olisi mahdollista. Kyseinen työ ei kiinnosta minua ja koen tekeväni päivästä toiseen täysin turhaa työtä, joka ei kasvata tai kehitä minua millään tasolla. En halua tehdä kahdeksaa tuntia päivässä jotain, josta pidän niinkin vähän kuin tämän hetkisestä työstäni. Negatiivisuus vain lisää negatiivisuutta elämääni, ja sitä en todella tahdo.

Tähän asti ainoastaan pelko on estänyt minua lähtemästä työstäni. Tyhjän päälle jääminen on vaikeaa, mutta myös äärimmäisen vapauttavaa. Onneksi on mahtavan inspiroivia ihmisiä ja blogeja, joista voin jatkuvasti käydä ammentamassa inspiraatiota. Haluan seurata unelmaani ja kunhan olen ensin tehnyt tarvittavan pohjatyön, alan ensi vuoden alusta keskittyä vain siihen, mitä haluan oikeasti tehdä. Toiset ovat pidemmällä omien unielmiensa toteuttamisessa, minulla on vielä vähän matkaa siihen. Kaikki ovet ovat kuitenkin auki!

Taas tuli huomattua sunnuntaina ja maanantaina, kuinka huono olo "hiilarimössöstä" tulee. Sunnuntaina vietettiin isänpäivää vanhempieni luona ja siellä totta kai tuli syötyä äidin tekemää ruokaa, joka tosin oli suhteellisen terveellistä. Kuitenkin uuniperunat ja jälkkäriksi tarjoillut herkut saivat aikaan todella tukkoisen olon. Söin myös pienen palan lammasta, joka tuntui jäävän vatsaan seuraavaan päivään asti. Olen siis viimeksi syönyt lihaa (silloinkin vanhempien luona) joskus alkukesällä. Maanantaina taas vietettiin mummini syntymäpäiviä joissa tarjoiluina oli karjalanpiirakoita lukuunottamatta pelkästään makeita herkkuja, pahimpana niistä pulla (sokeri+vehnä). Lähes heti ruokailun jälkeen tuli niin väsynyt olo, että meinasin nukahtaa pöytään. Kropan lisäksi ruoka vaikutti myös päähäni. Myös ajatukset olivat tukossa ja raakapainotteisella ruokavaliolla saavuttamani jatkuva ideoiden virta ja flow-fiilis oli poissa. Lisäksi herkut saivat aikaan ärsyttävän makeanhimon, joka nyt on jo onneksi taltutettu (tietenkin vihersmoothiella, hedelmillä ja raakasuklaalla). Ainakin nuo pari päivää olivat hyvä muistutus siitä, miten kamala olo on mahdollista saada huonolaatuisella ruoalla. Taidan siis suosiolla jatkaa raakapainotteisella linjalla. Se päätös tosin on syntynyt jo pitkän aikaa sitten.

Ennätyksellisen nopea parantuminen syysflunssasta ja mausteinen vihersmoothie

2009-10-29T14:03:00.001+02:00

Alkuviikosta oloni alkoi tuntua oudolta, vilunväreitä kulki selkää pitkin ja pää tuntui räjähtävän. Eipä siinä muu auttanut kuin lähteä työterveyslääkärin kautta töistä kotiin. Syysflunssa oli iskenyt. Lääkäri varoitteli sikainfluenssan mahdollisuudesta ja että tavallinenkin flunssa kuulemma on sellaista laatua tällä hetkellä, että se voi kestää viikkokausia.

Hassu juttu. Minulla se kesti päivän! Tämä on minulle riemuvoitto, koska yleensä flunssani kehittyvät poskiontelontulehdukseksi ja siitä vielä keuhkoputkentulehdukseksi. Tällä kertaa ei mitään. En tietenkään varmasti voi sanoa, mutta luulen ja haluan uskoa, että laadukas ruokavalio on pikaparanemisessani avainsana. Paransin itseni kirjaimellisesti vihersmoothiella ja raakasuklaalla. Flunssanparantajasmoothieni (onpas sanahirviö!) sisältää kahta voimakkaasti parantavaa ja puhdistavaa ainesosaa, tuoretta inkivääriä ja kurkumaa.

Inkiväärikasvien sukuun kuuluva kurkuma on yleisesti käytetty lääke sekä kiinalaisessa lääketieteessä että Ayurvedassa. Sen vaikuttava aine kurkumiini auttaa ruoansulatusta lisäämällä haiman ruuansulatusentsyymien eritystä sekä vähentämällä kaasunmuodostusta suolistossa, sekä tukee maksan toimintaa, vähentää nivelreuman aiheuttamia kipuja ja toimii voimakkaana tulehduksenpoistajana. Kokeellisissa tutkimuksissa kurkumalla on saatu esimerkiksi melanoomaa, eturauhassyöpää ja rintasyöpää vastaan positiivisia tuloksia. Alzheimerin taudissa kurkuman on todettu hajottavan aivojen plakkikeräytymiä. Se on myös voimakas antioksidantti ja anti-karsinogeeni. Kiinalaisessa lääketieteesssä sitä käytetään masennuslääkkeenä ja joidenkin tutkimusten mukaan se saattaa auttaa painonhallinnassa vähentämällä uuden rasvakudoksen kasvua. Kurkuman positiivisia vaikutuksia voisi listata sivukaupalla. Todellinen luonnon ihmelääke siis. Lisäksi se näyttää vaikuttavan erittäin positiivisesti ihon kuntoon ja antavan kasvoille todellisen glown.

Inkivääri taas on ehkä Suomessakin tutumpi lääke vilustumisen hoidossa. Inkiväärin rohdosvaikutukset perustuvat sen eteeristen öljyjen ja hartsin yhdisteisiin, kuten zingibereeneihin ja gingeroleihin. Inkiväärin sisältämät karvasaineet kiihdyttävät ruoansulatusnesteiden eritystä ja ehkäisevät esimerkiksi matkapahoinvointia. Reuman yhteydessä inkivääri toimii kivun lievittäjänä sekä nivelten notkeuden lisääjänä. Flunssassa inkivääri lievittää tukkoisuutta ja nopeuttaa liman poistumista sekä vähentää tulehduksia. Se myös lisää hikoilua ja vähentää kehon turvotusta. Tutkimuksissa on saatu myös viitteitä inkiväärin syöpäsolujen kasvua hillitsevästä vaikutuksesta.

Inkivääri on kuulunut aamuiseen vihersmoothieeni siitä lähtien, kun niitä aloin nauttia. Kurkuman lisäsin smoothiereseptiini sen jälkeen, kun luin mausteen vaikutuksista Kimberly Snyderin blogista. Erityisesti kummankin aineksen vatsan toimintaa tukevat ominaisuudet ilahduttavat herkkävatsaista minua, eikä varsinkin kurkuman vaikutukset ihon kaunistajana yhtään haittaa... Ihoni on aina ollut suhteellisen ok kunnossa, mutta viime aikoina olen saanut paljon kehuja hehkuvasta ihostani ja muutama on jopa halunnut kokeilla kasvojeni ihoa, uskokaa tai älkää!

Joka tapauksessa, takaisin asiaan. Tässä on mausteisen vihersmoothien/flunssantappaja smoothien resepti. Muu sisältö vaihtelee sen mukaan mitä kaapista löytyy, mutta inkivääri ja kurkuma ovat vakiokamaa, kuten myös kotimaiset luomu-omput. Tällä lähtee flunssa takuuvarmasti! Tai parhaimmassa tapauksessa sitä ei tule ollenkaan.

Kuvassa smoothieainekset lukuunottamatta spirulinaa joka loppui eilen ja mangoa, jonka löysin hedelmäkorista vasta kuvan ottamisen jälkeen :) Selleri on selkeästi nähnyt parhaat päivänsä, mutta käytin sen siitä huolimatta.

MAUSTEINEN VIHERSMOOTHIE

3-4 pientä luomu omenaa

2 isoa sellerin vartta

puolikas sitruuna

muutaman sentin viipale tuoretta inkivääriä

sopiva loraus kurkumaa (noin 1/2-1 tl, en koskaan mittaa...)

noin 2tl vehnänorasjauhetta

noin 1tl spirulinaa

3-5dl puhdasta vettä

lisäksi jos kaapista löytyy:

1/4 tuoretta ananasta

tuoretta mangoa

1 kiivi

lisäksi jos mausteiden ja sellerin maku hirvittää:
pieni banaani

Kaikki ainekset blenderissä (paitsi mango, jonka lisäsin vasta sitten kun löysin sen :D). Ei niin houkuttelevan näköistä tässä vaiheessa, mutta lopputulos on mahtavan makuinen ravinnepommi!

Pese ainekset, poista kaikki ylimääräinen niistä (kodat ompuista, kuoret ananaksesta, kiivistä, sitruunasta ja inkivääristä) ja pilko ne. Heitä kaikki ainekset blenderiin ja blendaa niin pitkään, että smoothie on tasaista. Tästä tulee aika paljon smoothieta, yleensä litra. Itse tykkään juoda ison lasillisen kotona aamupalaksi, toisen ison lasillisen jätän jääkaappiin iltapalaksi ja loput otan pullossa mukaan töihin evääksi. Juon smoothieni töissä aina ennen lounasta. Tämä siksi, että nestemäiset ruuat ja hedelmät on hyvä nauttia ennen hitaammin sulavia kiinteitä ruokia ja usein lounaani sisältää jotain proteiinipitoista hitaammin sulavaa. Tein tosiaan tällä kertaa smoothieni perusaineksista +mangosta, kiivistä ja banaanista. Super namia! Mango kirii hyvää vauhtia ananaksen rinnalle suosikkeihini tässä smoothiessa. Ensi kerralla ajattelin kokeilla lisätä reseptiin vielä kanelia, se voisi toimia varsinkin nyt syksyllä. Onko kukaan testannut?

Tadaa, lopputulos! Kaunis kattaus on puoliruokaa jne, joten juon vihersmoothieni usein viinilasista. Tuntuu heti paljon spesiaalimmalta ja oman kropan ravitsemisen pitäisi aina olla tärkeä tapahtuma :)

Kummankin luonnonlääkkeen, kurkuman ja inkiväärin, vaikutuksista löytyy todella paljon asiaa ja tutkimustietoa joka puolelta webistä. Tässä jutussa käytin esimerkiksi seuraavia sivuja lähteinä:

Lääkeyrttien käyttö vatsavaivojen hoidossa

Kurkuma yhdessä kaalinsukuisten kasvisten kanssa hidastaa eturauhassyövän kasvua

WHFoods: Turmeric

http://nccam.nih.gov/health/turmeric/

20 Health Benefits of Turmeric

http://www.naturalnews.com/turmeric.html

Rohdosluettelo - Tohtori.fi

Inkiväärimehu katkaisee flunssalta siivet

Wikipedia

Ajatuksia positiiviseen keskittymisestä

2009-10-13T21:10:00.001+03:00

Tämä syksy on ollut uskomattoman positiivista aikaa lisääntyvästä pimeydestä, kylmyydestä ja harmaudesta huolimatta. Ja sama ilmiö tuntuu leviävän ympäri Suomen, ainakin jos blogitekstejä on uskominen! Mahtavaa! Joka puolella tuntuu vallitsevan positiivisuus ja hyviin, oikeasti tärkeisiin asioihin keskittyminen, ainakin siis niissä blogeissa joita luen (sivupalkissa). Nämä ihmiset myös tuntuvat saavan paljon enemmän aikaiseksi elämässään juuri niitä itselleen tärkeitä asioita ja sitä kautta saavuttavan myös suuremman onnellisuuden.

Olen itse "peruspessimisti" luonteeltani ja asioista negatiiviseen sävyyn ajatteleminen ja "ei se kuitenkaan onnistu"-asenne on vallinnut suurinta osaa elämästäni siitä huolimatta, että oikeastaan elämäni on ollut hyvinkin onnekasta. Tämä taitaa olla aika tyypillinen suomalainen ilmiö ja itsellänikin kyseinen ajattelumalli on peritty kotoa. Pessimistinen asenne on kuitenkin aina vähentänyt onnellisuuden tunnetta silloinkin kun oikeasti olen onnistunut ja silloin kun asiat ovat menneet huonosti, negatiiviset ajatukset ovat pahentaneet oloa entisestään. Eikä huonoihin asioihin keskittymisellä varmasti koskaan saa aikaiseksi sitä, mitä ihmisen henkilökohtaisella potentiaalilla olisi oikeasti mahdollista.

En tiedä onko syy paremmassa ruokavaliossa, kuten monet tuntuvat uskovan, mutta jotain outoa on tapahtunut! Syksy ei tänä vuonna olekaan masentanut kuten aina aikaisemmin, ja vielä en ole ottanut edes kirkasvalolamppua esille. Viime keskiviikkona kävin aamulla hymysuin juoksemassa lenkin kauheassa myräkässä, eikä kaatosade aiheuttanut mitään sen kummempia negaatioita kuten aikaisemmin olisi tapahtunut. En enää koe olevani "jumissa" nykyisessä työssäni, jossa en ollenkaan viihdy, vaan olen päättänyt perustaa oman yritykseni ensi vuoden alussa. Lisäksi aivan tyhjästä on yhtäkkiä ilmestynyt vaikka minkälaisia uusia mahdollisuuksia ja kyselyjä koskien suunnittelupalvelujani. Rahaakin tuntuu olevan aikaisempaa enemmän, enkä ole joutunut kituuttamaan aikaisempaan tapaan. Monivuotinen sinkkuuskaan ei enää masenna, vaan näen sen suurena mahdollisuutena. Mitä ihmettä minulle on tapahtunut!

Ihmisen mieli on todellakin voimakas kapistus, kun sillä saa näin suuren muutoksen aikaiseksi. Ja jos ruokavaliolla on tosiaan näinkin suuri merkitys mieleen ja sitä kautta koko elämänlaatuun, odotan innolla miten upeita muutoksia tulee jatkossa kun olen pidempään elellyt puhtaalla, luonnonmukaisella raakaruoalla. Tällaista ajatuksenvirtaa tällä kertaa. Seuraavaksi olisi tarkoitus postailla vähän konkreettisemmista asioista.

Mukavaa syysiltaa kaikille! Minä hilpasen tästä vielä päivän toiselle "paljasjalka"lenkille, jaloissa kutkuttaa siihen malliin! Ja iPodissa soi biisi, jonka sanoitukset sopivat hyvin tämän päivän teemaan :)

Jäätelöaamiainen

2009-10-07T19:48:00.001+03:00

Jep, raakajäätelöä voi syödä aamiaiseksikin! Vapaapäivän kunniaksi raaka banaanijäätelö sai korvata normaalin aamiaissmoothieni. Tästä ohjeesta on liikenteessä useita eri versioita, mutta tämä on varmasti niistä yksinkertaisin ja helpoimmin toteutettavissa. Alunperin olen löytänyt tämän jostain ulkomaisesta raakaruokaan keskittyvästä blogista, mutta esimerkiksi Kimberly Snyderin blogista löytyy aika tuore videokin aiheesta.

Mainitsinko jo, että tämä on superhelppoa? Jäätelöön ei nimittäin tule mitään muuta, kuin kypsää, pakastimessa jäädytettyä banaania. Banaanijäätelöä kannattaa kokeeksi tarjota jollekin skeptisesti raakaruokaan suhtautuvalle henkilölle. Ei nimittäin takuuvarmasti arvaa mistä tämä terveellinen herkkujäde on tehty!

BANAANIJÄÄTELÖ

-muutama kypsä, pakastettu banaani

-koristeeksi kaakaonibsejä, rusinoita, gojimarjoja, mustikoita.... you name it!

Kuori tosi kypsät banaanit ja pakasta niitä ainakin 12 tuntia esimerkiksi pakastuspussissa. Muussaa banaanit cutterissa sileäksi jäätelömäiseksi mössöksi. Kuvan jäde ei ole ihan niin silkkisen sileää, kuin sen pitäisi olla, koska cutterini vetelee viimeisiään. Muotoile jäätelökauhalla tai lusikalla palloiksi ja nauti! Jäden voi halutessaan koristella esimerkiksi kaakaonibseillä. Näin jälkikäteen tulikin mieleeni, että tästä saisi varmasti mainion suklaajäden blendaamalla kaakao- tai carobjauhetta banskujen kanssa.

Salt Water Flush

2009-10-04T20:00:00.001+03:00

Sunnuntain kunniaksi päätin vähän kevennellä (entisestään) ja kokeilin salt water flushia, eli elimistön puhdistamista juomalla suuren määrän vahvaa suolaliuosta tyhjään vatsaan. Salt water flush kannattaa tehdä esimerkiksi ennen paaston aloittamista, ruokavalion muutosta tai muuten vaan säännöllisesti puhdistaakseen ruoansulatuskanavaa sinne kertyneistä kuona-aineista. Suolaliuoksella tehtävän puhdistuksen sanotaan olevan elimistölle täysin harmiton, sillä johtuen liuoksen voimakkuudesta se ei imeydy verenkiertoon vaan poistuu suoraan elimistön läpi. Lisäksi se toimii "oikeasta suunnasta päin", toisin kuin esimerkiksi suolihuuhtelu, ja siten ei häiritse suoliston luonnollista toimintaa.

Monissa kulttuureissa uskotaan ihmisen sairauksien johtuvan suoliston epätasapainoista tai vaivoista. Tämä on varmasti hyvin pitkälti totta, koska suurin osa ihmisen immuunipuolustuksesta sijaitsee suolistossa. Siksi "suoliston huoltaminen" säännöllisesti on kokeilun arvoinen asia.

Salt Water Flushissa on muutama juttu, mitkä kannattaa ottaa huomioon:

1. Suolan pitää olla hyvälaatuista ja prosessoimatonta, esimerkiksi Himalajan vuorisuolaa tai hyvälaatuista merisuolaa.
2. Suolaliuoksen on oltava riittävän vahvaa ja nestettä on oltava riittävästi. Suolan määrä saattaa vähän vaihdella ihmisestä riippuen, mutta yleensä suositellaan 1 ruokalusikallista litraan vettä. Tämä toimii ainakin minulla.
3. Litku maistuu kamalalle! Kannattaa varautua ;)
4. Liuos pitää juoda täysin tyhjään mahaan. Muuten se saattaa aiheuttaa pahoinvointia.
5. Pysyttele vessan lähettyvillä ainakin pari seuraavaa tuntia! Ei kannata suunnitella menoja ainakaan 3 tuntiin suolaliuoksen juomisen jälkeen.

Tämä prosessi ei ole mikään maailman mukavin ja siksi kannattaakin varata aikaa rennolle makoilulle, meditoinnille tai vaikkapa kirjan lukemiselle siksi aikaa kun odottelee lioksen vaikutusta. Vatsaa voi hieroa kevyesti, jotta suolavesi liikkuu eteenpäin suolistoon. Myös oikealla kyljellä makaamisen sanotaan auttavan. Lopputuloksena on kuitenkin ihanan kevyt ja puhdistunut olo, joten hetken kärsiminen kannattaa. Puhdistuksen jälkeen kannattaa syödä hyvin kevyesti ja varovasti, esimerkiksi vihersmoothieta tai vihermehua.

Salt Water Flushin etuja:
-keho tuntuu keveältä ja ruoansulatus paranee
-iho kirkastuu ja näpyt katoavat
-unenlaatu paranee
-hengitys saattaa raikastua
-voimistaa immuunijärjestelmää
-ylipainoisilla saattaa vähitellen auttaa pudottamaan painoa ja alipainoisilla paino saattaa vähitellen nousta vähän
-auttaa päänsärkyihin
-auttaa ruoansulatuskanavan tulehduksiin-häätää loisia
-auttaa epäsäännöllisiin kuukautisiin
ym ym...

Lisätietoa aiheesta löytyy paljon googlettamalla ja esimerkiksi täältä.

Onko kukaan muu kokeillut suolavedellä puhdistautumista?

Hei.

2009-10-04T16:47:00.001+03:00

Olen Outi. Olen sokerinarkkari, krooninen vatsavaivojen potija, entisestä lihansyöjästä lähes raakavegaaniksi kääntynyt urbaani hippi ja luomun kannattaja. Siinäpä lähtökohdat.

Viime kevät ja kesä on ollut minulle todellista valaistumisen aikaa. Moni asia on selkiytynyt entisestään ja olen myös löytänyt lukuisia uusia juttuja, joista suurin osa on niin itsestäänselviä, että on monta kertaa pitänyt miettiä miksen ole niitä aikaisemmin tajunnut. No, se lohduttaa, ettei moni muukaan ole niitä (näköjään) tajunnut. Tässä blogissa haluaisin jakaa omia ja muiden oivalluksia ravinnosta, treenaamisesta, kauneudesta ja ylipäänsä hyvästä olosta ja toivottavasti myös kommenttien kautta saada lisää ajateltavaa. Huikeinta olisi, jos joku muu kokisi samanlaisen valaistumisen ja saisi paremman olon :)

Tämä on minun tieni:

Viitisen vuotta sitten sairastuin munuaistulehdukseen, jonka seurauksena olin yli kuukauden verran täysin raato. Pahinta kuitenkin oli lääkärin määräämä hevoskuuri antibiootteja, joita söin koko kuukauden ajan tulehduksen häätämiseksi. Olen aina ollut herkkävatsainen ja "vatsalla jännittäjä", mutta kuurin jälkeen olo oli kamalampi kuin koskaan. Munuaistulehdus oli kyllä poissa, mutta vatsa oli jatkuvasti niin kipeä, että jouduin suunnitella jopa menoni sen mukaan etten joutuisi syömään ennen menoa tai sen aikana, koska vatsa parka reagoin kaikkeen ruokaan niin voimakkaasti. Tai luulin sen reagoivan kaikkeen. Olin väärässä.

Lopulta tilanne oli niin paha, että kävin luontaistuotekaupasta kysymässä neuvoa, koska lääkärin neuvoista ei ollut mitään apua. "Kaikki testit on ok, ei sinua mikään vaivaa." Niinpä niin. Luontaistuotekaupan myyjä kertoi probiooteista ja "hiivanhäätökuurista", joka käytännössä oli kasviksiin perustuva ruokavalio, josta oli poistettu sokeri ja valkoiset viljat. Kokeilin sekä probiootteja että kyseistä kuuria ja vatsaongelmat hävisivät. Tämän hetkisen tietämykseni perusteella voisi sanoa että ihmekös tuo. Silloin en kuitenkaan ollut vielä perehtynyt low carbiin, luomuun, vegaaniseen ruokavalioon, elävään ravintoon, raw foodeihin, elimistön ph-tasapainoon jne. Uuden ruokavalion aiheuttama hyvä olo oli minulle kuin valaistuminen: kuinka näin hyvä olo voi edes olla?! Vatsakivut eivät vaivanneet, ei tehnyt mitään mieli ja olo oli kumman tyytyväinen koko ajan. Varsinkin makeanhimon häviäminen oli kaltaiselleni sokeriaddiktille täysin uutta.

Aloin tutkia kaikkea mahdollista ravintoon liittyvää aineistoa ja löysin vähähiilihydraattisen ruokavalion, joka oli hyvin lähellä luontaistuotekauoan myyjän neuvomaa "hiivanhäätökuuria". Paljon kasviksia, paljon lihaa ja muita eläinkunnan tuotteita, rajoituksetta luonnollisia rasvoja ja kaikki sokeri ja viljat pois. Olo oli mitä mainioin eikä nälkä vaivannut. Tätä ruokavaliota noudatin lähes kaksi vuotta, kunnes lihan syöminen alkoi ällöttää nähtyäni lukuisia videoita ja kuvia siitä, kuinka tehotuotettuja eläimiä kohdellaan. Olin myös tullut tietoiseksi lihatuotannon äärettömästä epäekologisuudesta ja melkoisena vaatefriikkinä shoppailijana halusin tehdä edes jotain pienentääkseni hiilijalanjälkeäni. Lopetin vähähiilihydraattisen elämän ja palasin virallisterveelliseen ruokavalioon, josta kuitenkin olin vähentänyt lihan määrää huomattavasti. Olo huononi ja kilot kertyivät. Tilanne pysyi samana tämän vuoden kevääseen asti.

Keväällä podin viikon kestäneen vatsataudin, jonka jälkeen ei tehnyt mieli syödä mitään. Olin vatsapöpön aikana laihtunut 5 kiloa, ja parannuttuani ajattelin että nehän pysyy poissa. Päätin aloittaa syömisen varovasti ja ajattelin että lyhyt paasto saattaisi olla hyvä idea. Etsin paasto-ohjeita netistä ja pitkään seuraamani Kemikaalicocktail-blogin kautta löysin Quinoaa!-blogiin, josta surffasin Kimberly Snyderin nettisivuille. Paaston sijasta löysin Green Smoothien! Aloin juoda erilaisia vihersmoothieita joka aamu ja muutaman viikon ajan elin pelkillä kasviksilla ja hedelmillä. Sen jälkeen otettuani enemmän selvää elävästä ravinnosta kaikki tuntui loksahtavan paikoilleen: miksi en aikaisemmin tajunnut tätä? Olin jo useamman vuoden lukenut lukuisia ravitsemusta koskevia tutkimuksia, blogeja, kirjoja, lehtijuttuja ja kokeillut vaikka mitä, mutta miksi en ollut tajunnut, että ruoka on terveellisintä syödä siinä tilassaan jossa se on? Kaikella on aikansa ja ehkä en aikaisemmin ollut vielä ollut valmis tähän elämäntapaan. Tuntui siltä, että kaikki aikaisemmin haalimani tieto oli vain polku, joka johti tähän. Palat loksahtivat yhteen ja kaikista tiedonmurusista tuli järkevä kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Olo on keväästä lähtien ollut parempi kuin koskaan ja kroppakin on kokenut melkoisen muodonmuutoksen kaupanpäällisenä :)

Se mikä lähti muutaman kilon poissa pitämisestä muuttuikin elämäntavaksi, joka on jo nyt vaikuttanut myös moniin muihin valintoihini. En vieläkään halua lokeroida itseäni elävän ravinnon tai raw foodin lokeroihin, en vegaaniksi enkä edes vegetaristiksi. Teen edelleen sellaisia asioita, jotka tuntuvat hyvältä, myös silloin kuin kyseessä on ravinto. Jos mieleni tekee pizzaa, syön sitä. Ajan myötä uskon kuitenkin mieltymyksien muuttuvan reilustikin. Muutosta olen huomannut jo nyt, sillä sokeria ei enää tee juurikaan mieli.

Tämä on minun tieni, mutta olen vasta aivan alkumatkalla. Koska olen käyttänyt ja käytän jatkossakin todella suuren osan ajastani Niiden Hyvien Juttujen, etsimiseen ja selvittämiseen jotka parantavat oloa ja terveyttä, haluan tässä blogissa jakaa ne myös muille. Tarkoitukseni on kertoa niistä asioista jotka kiinnostavat minua ja ovat auttaneet minua saamaan paremman olon, on kyse sitten raakaruoasta, luomukosmetiikasta tai parhaista treenikikoista. Ensimmäinen kirjoitukseni keskittyi siksi ravintoon, että se on ehkä suurin yksittäinen asia, mikä vaikuttaa (ainakin omaan) oloon. Ja kun itse voi hyvin, positiivinen energia tuntuu siirtyvän myös kaikkeen ympäröivään. Asiat vaan sujuvat helpommin! Kaikki täällä esittelemäni jutut eivät ehkä toimi sinulla, mutta toivottavasti saat tätä kautta kimmokkeen etsiä Sen Oikean Jutun juuri sinulle.