Hui, onpas blogi viettänyt kauan hiljaiseloaan. Selitys on yksinkertainen: olen Elänyt, isolla E:llä :) Nyt ajattelin kuitenkin taas pitkästä aikaa vähän kirjoitella ajatuksiani.
Juoksurintamalla tapahtui keväällä itselleni iso saavutus, juoksin nimittäin ensimmäisen maratonini Tukholmassa toukokuun lopussa. Ajaksi tuli 4:38, mihin olen ihan kohtalaisen tyytyväinen. Tästä on hyvä lähteä parantamaan aikaa. Luonnollisesti juoksin barefoot-meiningillä minimalistisilla jalkineilla, muuhun en enää pystyisikään. Juokseminen oli yllättävän helppoa, mutta tiesinkin koko ajan jaksavani loppuun asti aikaisemmin juostujen yli 30 km lenkkien takia. Ainostaan puolikkaan jälkeen oli takki aika tyhjä kramppaavien etureisien takia, ja viimeiset 3 kilometriä olivat pisimmät kilometrit koskaan, mutta muutoin juoksu oli nautinnollista :) Järjestelyt olivat aivan mahtavat ja ihmisiä oli paljon kannustamassa. Heja heja! Ainoastaan siinä vaiheessa kannustukset vaihtuivat yökötystä kuvaaviksi ääniksi, kun vetelin minigrip-pussista rään näköistä luomu manukahunajaa naamariin, hehheh :D
Puolikkaan kohdalla menossa! Tämän jälkeen alkoi etureidet krampata...
Maaliin päästyäni taisin tirauttaa pari kyyneltäkin, oli se sen verran mieletön kokemus :) Eikä takuulla jäänyt viimeiseksi kerraksi, vaikka enemmän nautinkin juoksemisesta ilman tavoitteita ja päämääriä. Mietin jo nyt millaista aikaa lähden hakemaan seuraavalla kerralla. Varmaan ainakin 15-20 minuuttia säästän pelkästään sillä, että opettelen jakamaan vauhtia paremmin. Olen ilmeisesti koko ajan juossut harjoituslenkeilläni kovempaa mitä olen kuvitellut, ja kympin lenkkini onkin oikeasti ollut vähintään 11 kilometriä. Pian saan onneksi Garmin Forerunnerin hifistelyn avuksi. Sen avulla on tarkoitus opetella miltä mikäkin kilometrinopeus tuntuu juostessa. Kun olen sen oppinut, varmaankin luovun koko laitteesta, niin tein perussykemittarinkin kanssa aikoinaan.
Viimeisiä muutamaa sataa metriä viedään. Meneillään loppuspurtti. Kuvasta näkyy myös hyvin jalkojeni luonnollinen pronaatio eli iskunvaimennus, joka kaarteen takia varmaan menee kylläkin normaalia enemmän jalan ulkosyrjän kautta kiertäen.
Koko juoksun ajan oli jatkuvasti ihmisiä ihmettelemässä ja juttelemassa "tassuistani" ja paljon kyseltiin kysymyksiä barefoottaamisesta. "Respect!" -kommentteja kuului aika monta. Monet eivät uskoneet, että Vibrameilla juokseminen voi olla mukavaa. Silti maalissa näkyi aika huonossa hapessa olevia linkuttavia lenkkarijuoksijoita ja itse en saanut edes yhtään rakkoa. Tekniikka ainakin alkaa siis olla hallussa, vaikka viimeisillä kilometreillä en enää jaksanutkaan pitää juoksuasentoa niin hyvin, mikä näkyy ehkä kuvistakin. Asfaltti tosin oli erilaista kuin Suomessa, sellaista todella terävää ja möykkyistä, joten juoksin aina kuin mahdollista valkoisia viivoja pitkin. Silti jalat olivat saaneet mukavan kuorinnan maratonin päätteeksi, iho jalkapohjissa oli pehmeää kuin vauvan peppu :D
Maaliviivalla! Juoksuasento ei ole enää priima, mutta onneksi ei seltään samanlainen kuin viereisellä miehellä, hehheh...
Hauska tapaus laivalla takaisin päin tullessa oli, kun asiantuntijaluennolla joku esitteli kysymyksen, mitä mieltä asiantuntija on paljasjaloin juoksemisesta ja paljasjalkajalkineista. Vastaus kuului, että voihan niillä välillä juosta lyhyitä matkoja, mutta harvan ihmisen jalat oikeasti kestävät niillä tai paljain jaloin harjoittelua. Hmm.... Käsittämätöntä tuo ihmisten pelko omia jalkojaan kohtaan ;) Nössönä pidin kuitenkin suuni kiinni, enkä viitsinyt huikata, että just juoksin näillä maratonin ilman vamman vammaa... Enkä kuitenkaan todellakaan ole mikään yli-ihminen, jonka jalat olisivat jollain lailla paremmat kuin muilla. Samanlainen suomalainen lättäjalka se täältäkin löytyy...
Toinen kiva juoksuaiheinen juttu on uusimman Fit-lehden artikkeli paljasjalkajuoksusta, tai paremminkinkin minimalistisilla jalkineilla juoksusta, johon minua haastateltiin ja otettiin pari kuvaakin. Kivaa, että paljasjalkailu ja oikeanlainen juoksutekniikka alkaa vihdoin herättämään tällaisten perus kuntolehtienkin kiinnostuksen. Tiedän jo muutamia tyyppejä, jotka ovat artikkelin takia lähteneet kokeilemaan barefoottaamista.
Kuitenkin jutussa oli muutamia kohtia, joista olen eri mieltä, sekä pari virhettä omassa osuudessani. En esimerkiksi lähtenyt kokeilemaan barefoottausta kavereideni kehoituksesta, sillä silloin kun aloitin paljasjalkajuoksun en tuntenut ketään muuta joka olisi juossut paljain jaloin. Toisekseen jutussa annetaan rivien välistä kuva, että olisi hyvä aloittaa paljasjalkajuoksu minimalistisilla jalkineilla, mikä mielestäni on täysin puppua ja näin kerroin myös haastattelussa. Oikean tekniikan oppii parhaiten ja nopeiten juoksemalla, yllätys yllätys, paljain jaloin. Itse tein sen virheen aloittaessani, että siirryin heti minimalistisiin jalkineisiin. Lisäksi haastattelussa minulle kerrottiin, että jutun "asiantuntijaosiota" varten haastatellut henkilöt eivät itseasiassa ole itse juosseet juurikaan, tai ei ollenkaan paljain jaloin/minimalistisilla jalkineilla. Mielenkiintoinen valinta. Jutun aloittelijan ohjelma ei hirveästi annakaan todellisia ohjeita paljasjalkajuoksua aloittelevalle. Jutussa myös annetaan sellainen kuva, että paljasjalkaharjoittelu on hyvä oheisharjoitus muun lekkeilyn sivussa. Sitähän se onkin, mutta ihan yhtä hyvä perusharjoitus. Ei ole mitenkään välttämätöntä enää jatkaa lenkkareilla juoksemista ollenkaan sen jälkeen kun paljasjalkatekniikan on oppinut. Oli kuitenkin mukavaa olla osana juttua, ja varsinkin kuvauksissa oli todella hauskaa :) Toivottavasti entistä useampi alkaisi kiinnittämään oikeanlaiseen juoksutekniikkaan huomiota ja oppisi liikkumaan itselleen sopivalla tavalla.
Kuva: Marek Sabogal
Kuva: Marek Sabogal
Fit-lehden juttu paljasjalkajuoksusta numerossa 7-8/2011.
Tekstit
12 kommenttia:
Huikea saavutus. Onnea.
On kyllä askelluksesi erilaista kuin muilla. Toisessa kuvassa taustalla tulee juoksija pinkissä paidassa jalka suorana ja kantapääedellä ja samoin loppusuoran kuvassa joku vetää taustalla hirmuista loppukiria jalkaterä 45 asteen kulmassa pystyssä. Näytät aidosti nauttivan juoksusta vielä loppusuoralla kertomistasi krampeista huolimatta.
Toivottavasti pääset vielä uusiin haastatteluihin tuon lehtijutun myötä, ja niin että juttu kirjoitetaan kuten olet kysymyksiin vastaillut.
Juu yhdyn edellisiin Matin kommentteihin, hieno suoritus! Itsellä meni juuri puolikas Fivefingerseillä mutta ehkäpä jo ensi vuonna se koko maratoni. Itsekin huomasin että yllättävän harvassa ovat ne paljasjalkailijat ja minimalistijuoksijat ainakin vielä noissa juoksutapahtumissa, mutta itselläni on sellainen tuntuma että ns. paljasjalkatekniikka tulee pikkuhiljaa saamaan jalansijaa juoksuympyröissä kunhan yhdessä murramme ennakkoluuloja tätä juoksumuotoa kohtaan.
Kiitos molemmille!
Juu, kyllähän se tekniikka erilaiselta näyttää verrattuna moniin muihin. Näistä loppukirin kuvista se ei tosin näy niin selkeästi, koska väsymyksen takia juoksuasento ei ole enää niin hyvin kasassa, yritän saada käsillä lisää vauhtia, ja askellus on muutenkin normaalia "kuopivampi". Parempia kuvia olisi ollut, joissa tekniikka on mulle ominaisempi "polvet aina ekana", eli enemmän jalkoja nostava, mutta ne olivat sitten muuten aika jäätävän hirveitä kuvia :D Tuosta kumarasta papparaisesta oli myös kuvia, joissa hänen juoksunsa näytti vielä kivuliaammalta kuin tässä postauksen kuvassa.. Auts.
Uskon myös paljasjalkajuoksun yleistymiseen, mutta pelkään myös, että koska sitä on nostettu viime aikoina niin paljon lehdissä, moni lähtee kokeilemaan sitä liian vähäisillä tiedoilla, aloittaa samantien minimalistisilla jalkineilla (varsinkin juuri esim noilla mun paksumpipohjaisilla Bikiloilla, joissa jalkapohjan tuntuma on heikompi kuin monissa muissa minimalistisissa jalkineissa) ja koska kipusignaalia ei tunnu samalla lailla kuin kokonaan paljain jaloin juoksiessa, juoksevat liian paljon ja liian kovaa ja rikkovat jalkansa. Ja sen jälkeen onkin hyvä mennä tuomitsemaan koko paljasjalkatouhu.
No, toivotaan että näin ei käy :)
Monille voi tosiaan käydä niin että vamman myötä innostus hiipuu, marssimurtumasta toipumisen kävin itsekin läpi nostettuani harjoitusmäärää liian rankasti. Huomasin että harjoittelun määrää pitää lisätä todellakin hienosäädöllä ettei tule noita haavereita, tavallaan koko juoksutouhu on eräänlaista nuorallakävelyä ja oman kehon kuuntelemista. Itse aloitin Feelmaxeilla juoksemisen joten välissä ei ollut tavaraa kovin paljoa (onneksi) ja keväällä sitten silloin tällöin paljain jaloin muistuttelua oikeasta tekniikasta. Fivefingersit ovat hyviä jalkineita kunhan ensin on oivaltanut juuri sen oikean tekniikan juoksemalla nimenomaan paljain jaloin tai jalkineilla jotka antavat paremman tuntuman tien pintaan.
Vähän hienoa kuulla että juoksit noilla maratonin!
Oon ite miettinyt five fingersien tms hankkimista.
Tosin, onko niillä hyvä juosta asfaltilla?
Mulla on nimittäin akillesjänteiden ympärillä lievää tulehdusta ja sääri/pohjelihakset tuppautuu kipeytymään kun juoksen ihme-hifi pronaatiotuetuilla kengillä asfaltilla.
Ne mun jalkani vissiin alkuperin pilasikin...
Kävin lukaisemassa jutun marketin lehtiosastolla ja siinähän sen parissa minuutissa lukikin. Jännä juttu että lopussa mainitaan artikkelin yhdeksi lähdeteokseksi Ken Bobin "Barefoot Running Step by Step", koska itse jutussa on niin paljon täysin päinvastaisia ohjeita kuin kyseisessä kirjassa.
En usko että toimittaja on juurikaan kyseistä kirjaa oikeasti lukenut juttua varten. Harmi etteivät edes sinua kunnolla kuunnelleet vaan ilmeisesti toimittaja on kirjoittanut noiden haastateltujen "asiantuntijoiden" antamien näkemyksien pohjalta ohjeet.
S.Jokiniemi, kyllä, juurikin niin! Hitaasti hyvä tulee :)
M, sanoisin että kyse ei niinkään ole siitä, onko Vibrameilla hyvä juosta asfaltilla, vaan siitä onko juoksutekniikka oikeanlainen. Itse ainakin koen, että asfaltti tuntuu paljaiden jalkojen ja (todella) ohutpohjaisten minimalististen jalkineiden alla silkiltä, verrattuna vaikkapa metsäpolkuihin. Minulla ei myöskään jalat kipeydy enää ollenkaan, vaikka aikaisemmin juostessani tuetuilla lenkkareilla kärsin aika pahoista polvi- ja lonkkakivuista. Kannattaa ehkä kokeilla varovaisesti ihan pikkumatkoja paljain jaloin, ei Vibrameilla tai muillakaan minimalistisilla jalkineilla, ja tunnustella mitä jalat sanoo :) Pohkeet ja akillekset kyllä tulevat takuuvarmasti alkuvaiheessa kipeiksi, pienilläkin matkoilla.
Matti, huomasin saman homman lähdeteoksesta ja jäin ihmettelemään... En kyllä itse ole lukenut ko. kirjaa, mutta tunnen Ken Bobin aatokset paljasjalkajuoksusta muuten.
You look like Dakota Fanning! Does anyone ever tell you that?! Very cute! I've never tried those shoes before but I also like to run so I'll try it out! xoxoxoo
didnt know those were good for running - does it have enough of support?
Fashion Cappuccino, no one has told me that before, but thanks! Try those "shoes", you may be surprised :)
THE DIVINITUS, They have zero support and that's kind of the point. Me and many others have started to run barefoot or with minimalist shoes for many reasons. For me the reason was previous injuries caused by supported running shoes and poor running technique. You can read more about barefoot running and minimalist running for example here: http://www.barefootrunner.com/
There are also many helpful videos on youtube.
Thanks for your comments!
Oo! Täällä myös yksi intohimoinen barefootjuoksija ;) Kivaa että löysin blogisi!
Kiva kun vierailit täällä :) Kiva blogi muuten sinulla!
Lähetä kommentti