Viime viikkojen aikana on tapahtunut niin paljon kivoja juttuja että huhhuh! Tuntuu siltä että asiat loksahtelevat paikoilleen kuin itsestään. Olin jo ehtinyt luovuttaa opinnäytetyöni ja koko valmistumisen suhteen, kun yhtäkkiä sähköpostiin olikin tullut ilmoitus seminaaripäivän siirtämisestä viikolla eteenpäin. Mikä "sattuma"! Päätin sittenkin tsempata ja saada pitkään kesken olleen työn valmiiksi. Kirjoitin suurimman osan koko työstä vappuviikonlopun aikana aamusta iltaan konetta näpytellen.
Olli kirjoitti jonkun aikaa sitten, kuinka ajan voisi käyttää niin paljon paremmin hyödyksi, istua kerran alas ja vaikka juuri kirjoittaa tällainen isompikin työ kertaheitosta valmiiksi. Juuri näin taisin tehdä ja kylläpä tuntuu kivalta! Tietenkin kirjallisuutta oli luettu jo kuukausia aikaisemmin, runkoa hahmoteltu ja lukuja aloitettu kirjoittamaan, mutta lopullinen työ tuli todellakin tehtyä loppuun muutamissa päivissä motivaationpuuskassa. Nyt on viimeisetkin rästit ja kansitettu opinnäyte palautettu koululle, joten olen käytännössä valmis. Yksi opiskelu-urakka on taas takana! Nyt on sitten vihdoin aikaa kokkailulle, joogalle, juoksemiselle ja ihan vain olemiselle.
Puolimaraton tuli myös juostua noin kuukausi sitten 8.5. Helsinki City Runissa, tosin kuumeessa. En ehdottomasti suosittele sairaana treenaamista tai kilpailemista kenellekään, sillä se on hyvin kaukana oman kropan kuuntelemisesta ja jopa vaarallista (sydänlihastulehduksen vaara?). Itsellekin olisi ollut paras ratkaisu jättää tällä kertaa väliin ja juosta sitten joku toinen kerta terveenä. Vaikka toisaalta juoksinkin melkoisissa euforioissa koko matkan, eikä olo ollut lenkin jälkeenkään huono. Tulos ei ollut sitä mitä harjoituslenkkien perusteella näytti, vain 2:04, mutta pistettäköön se kuumeen ja viimeisen "hitaan" lähdön piikkiin, heh. Ensimmäiset 12 kilometriä meni lähinnä spurttailuihin ja ojan kautta koukkailuihin yrittäessäni päästä hitaammin juoksusta nautiskelevien ohi. Tuli todettua, ettei se ole kovin hyvä taktiikka. Nopeammassa lähdössä vauhdin saa varmasti pidettyä tasaisempana ja säästettyä energiaa ihan loppuun asti. Nyt jäi sellainen tunne että olisi jaksanut juosta kovempaa, jos olisi vain päässyt ohi. Kisa oli kuitenkin lämminhenkinen ja todella positiivinen kokemus ensimmäistä kertaa juoksutapahtumaan osallistuvalle. Ensi kerralla innolla uudelleen yrittämään ja sitten mennäänkin jo siinä ensimmäisessä lähdössä! Se on lupaus itselleni!
Olen niin täysin kesäihminen kuin vain voi olla. Tuntuu siltä että herään henkiin vasta sitten, kun ulkona on niin vihreää että sokaistuu ja lämpötilat nousevat kahdenkymmenen paremmalle puolelle. Rakastan sitä, että voin nukkua ikkunat auki ja herätä varhain aamulla lintujen lauluun. Mikään ei ole parempaa kuin aamulenkit raikkaassa aamuilmassa Helsingin vasta heräillessä. Useimmiten aamulenkkini suuntautuvat Töölönlahdelle ja Tervasaareen, jossa käyn rauhoittumassa ja joogaamassa ennen hektisen työpäivän alkua. Kesällä tuntuu myös ajatus luistavan paremmin ja uusia ideoita syntyy jatkuvasti. Aurinko, vihreys ja lämpö vaikuttaa mielialaani niin positiivisesti, että omiin ideoihin uskominenkin tuntuu paljon helpommalta. Päivätöissäni tuli eteen odottamaton mahdollisuus, johon panostin täysillä. En kuitenkaan saanut hakemaani paikkaa. Sattumaako? Olen aikaisemminkin jo kirjoittanut teksteissäni, kuinka huonosti voin kyseisessä työpaikassa, jonka olemus on enemmänkin tuotantolaitos kuin työpaikka ja työtehtävät hyvin kaukana opiskelemastani alasta. Lähtöä olen suunnitellut jo useamman vuoden ajan, mutta jotenkin ajattelin, että jos nyt olisin saanut hakemani paikan, olisin voinut olla tyytyväinen työssäni. No, en saanut paikkaa ja se osoitti minulle, ettei useamman vuoden työpanostustani arvosteta. Ensimmäisten pettymyksen tunteiden jälkeen aloin nähdä tilanteessa mahdollisuuden. Nyt jos koskaan on oiva aika lähteä pois ja alkaa tehdä sitä mitä oikeasti haluan., sitä mitä olen ideoinut jo kauan. Tilanne on juuri se sysäys minkä tarvitsinkin. Olen sen verran pelkuri, että ilman "pakko"tilannetta lopullinen päätös olisi saattanut jäädä tekemättä. Lieko sitten kesän nostattamien mielialojen ansiota, että omaan päätökseeni uskominen tuntuu nyt helpolta.
Eilen sain valmiiksi ensimmäisen OMALLE yritykselleni tehdyn työn. Vielä olen myös päivätyössäni, hetken. Jotenkin nyt on sellainen olo, että kyllä ne siivet kantavat, mitä tahansa kävikin.
Tekstit
