Blogini pitkä hiljaiselo johtuu kaoottisesta työtilanteestani. Teen samanaikaisesti kahta työtä ja yritän jossain välissä myös opiskella, treenata, syödä hyvin ja elää normaalia elämää. Elelen siis stressaavia aikoja, mutta toinen töistäni liittyy siihen, mitä oikeasti haluan tehdä joten jaksan pitkiä päiviä vielä hetken. Päivätyöni taas voisin jättää saman tien pois, jos se vain taloudellisesti olisi mahdollista. Kyseinen työ ei kiinnosta minua ja koen tekeväni päivästä toiseen täysin turhaa työtä, joka ei kasvata tai kehitä minua millään tasolla. En halua tehdä kahdeksaa tuntia päivässä jotain, josta pidän niinkin vähän kuin tämän hetkisestä työstäni. Negatiivisuus vain lisää negatiivisuutta elämääni, ja sitä en todella tahdo.
Tähän asti ainoastaan pelko on estänyt minua lähtemästä työstäni. Tyhjän päälle jääminen on vaikeaa, mutta myös äärimmäisen vapauttavaa. Onneksi on mahtavan inspiroivia ihmisiä ja blogeja, joista voin jatkuvasti käydä ammentamassa inspiraatiota. Haluan seurata unelmaani ja kunhan olen ensin tehnyt tarvittavan pohjatyön, alan ensi vuoden alusta keskittyä vain siihen, mitä haluan oikeasti tehdä. Toiset ovat pidemmällä omien unielmiensa toteuttamisessa, minulla on vielä vähän matkaa siihen. Kaikki ovet ovat kuitenkin auki!
Taas tuli huomattua sunnuntaina ja maanantaina, kuinka huono olo "hiilarimössöstä" tulee. Sunnuntaina vietettiin isänpäivää vanhempieni luona ja siellä totta kai tuli syötyä äidin tekemää ruokaa, joka tosin oli suhteellisen terveellistä. Kuitenkin uuniperunat ja jälkkäriksi tarjoillut herkut saivat aikaan todella tukkoisen olon. Söin myös pienen palan lammasta, joka tuntui jäävän vatsaan seuraavaan päivään asti. Olen siis viimeksi syönyt lihaa (silloinkin vanhempien luona) joskus alkukesällä. Maanantaina taas vietettiin mummini syntymäpäiviä joissa tarjoiluina oli karjalanpiirakoita lukuunottamatta pelkästään makeita herkkuja, pahimpana niistä pulla (sokeri+vehnä). Lähes heti ruokailun jälkeen tuli niin väsynyt olo, että meinasin nukahtaa pöytään. Kropan lisäksi ruoka vaikutti myös päähäni. Myös ajatukset olivat tukossa ja raakapainotteisella ruokavaliolla saavuttamani jatkuva ideoiden virta ja flow-fiilis oli poissa. Lisäksi herkut saivat aikaan ärsyttävän makeanhimon, joka nyt on jo onneksi taltutettu (tietenkin vihersmoothiella, hedelmillä ja raakasuklaalla). Ainakin nuo pari päivää olivat hyvä muistutus siitä, miten kamala olo on mahdollista saada huonolaatuisella ruoalla. Taidan siis suosiolla jatkaa raakapainotteisella linjalla. Se päätös tosin on syntynyt jo pitkän aikaa sitten.
Tekstit
8 kommenttia:
Voi, tuo on niin valitettavan tuttua! Joskus on tullut tilanteita, jossa tuon ns. hiilarimössön kiskominen on ollut enemmän tai vähemmän poliittisesti korrektia, mutta syömisen jälkeen sitä vaan toivoo, että olisi kehdannut kapinoida!
Itse pääsin hyvin takaisin raiteille juurikin vihersmoothieilla ja joka-aamuisella inkivääri-sitruuna-suola-msm-vedellä. Toimii!
(pääsin..pääsen... minimaalinen kirjoitushärö, mutta haitanneeko menoa :))
Tsemppiä unelmasi toteuttamiseen, olet jo pitkällä Pysy vaan päivä päivältä paremmilla safkoilla niin unelma on jo käsissäsi
Kuulostaa kovin tutuilta nuo pohdintasi. Ei-tyydyttävässä työssä maleksin minäkin päiväni päätäni turruttaen, mutta haaveilen paremmasta. Olen tosin mitä ilmeisimmin monta askelta sinua jäljessä. Ruokajutut - joo, niillä on uskomaton merkitys omaan oloon ja energiatasoihin.
Tsemppiä unelmasi toteuttamiseen! Ihanan kannustavaa nähdä joidenkin kulkevan unelmaansa kohti :)
Ihanaa, että olet matkalla kohti unelmaasi! Tällaisista teksteistä saa itsekin inspiraatiota ja puhtia omien unelmien toteuttamiseen.
Haaveilen itsekin nykyisen päivätyöni jättämisestä. Huomaan myös olevani jokaisen työpäivän jäljiltä kuormitettu negatiivisilla tunteilla, vaikka olenkin koittanut torjua niitä tietoisesti. Parhaana puhdistajana puhtaan ravinnon lisäksi on toiminut joogatreeni töiden jälkeen. Olo on kuin uudesti syntyneellä sen jälkeen. Kovin pitkään en varmaan kuitenkaan näinkään työssäni jaksa. Vielä minulle ei kuitenkaan ole selvinnyt, mikä olisi sellainen unelma, jonka haluaisin toteuttaa ja josta voisin ansaita elantoni. Olen kuitenkin varma, että se vielä selviää ehkäpä vuoden sisällä. Sen verran jo ajatuksia ja ideoita pyörii mielessä.
Vaikka puhtaalla ja terveellisellä ravinnolla olenkin mennyt jo pitkään (ilman viljamössöjä ja sokeria), päätin aloittaa raakaravintokokeilun ensi maanantaina. Katson viikon kerrallaan, kuinka se vaikuttaa oloon. Mutta vahva uskomus on, että tulokset eivät voi olla mitään muuta kuin positiivisia :)
Samoja havaintoja täälläkin. Järkyttävintä on se, että joskus ELIN niillä samoilla hiilareilla, joista nykyään menen ihan tukkoon. Ja kuvittelin vielä, että voin ihan hyvin. Elimistö parka, mitä kaikkea sitä onkaan tullut tietämättömänä syötyä.
Rohkeutta unelmien metsäksykseen. Vaikutat olevan ainakin tiellä sinne päin, vaikket olekaan ehtinyt ihan perille vielä. Varmaan ehditkin. Steve Pavlinaa lainatakseni, don't chase money, chase your passion! :)
Hui, kestipäs kauan teidän kommentteihin vastaaminen!
Daily Eko, Odottelen kauhulla joulunaikaa, kun pullamössöä on "pakko" syödä usean päivän ajan.
heidi, kiitos! Kyllä se unelma jatkuvasti on lähempänä, kun vaan vielä jaksaa hetken aikaa paahtaa :)
Nan, toivottavasti löydät ja saavutat pian oman unelmatyösi!
Katja, Elämä on liian lyhyt päivittäisille nagatiivisuuden tunteille ja ei-tyydyttävän työn tekemiselle. Toivottavasti löydät oman unelmasi. Hyvät ruuat ainakin minulla auttaa selkeyttämään ajatuksia ja ideoita.
Raakaravinnolla ei tosiaan voi muuta kuin voittaa! :) Tsemppiä kokeiluusi!
Jenni, Niinpä... Opiskeluaikoina en syönyt muuta kuin pastaa ja karkkia (ja joskus salaattia). Aika järkyttävää! Kiitos, oikealla tiellä toivottavasti ollaan... rahalla ei niin väliä, kunhan saa tehdä juuri sitä mitä rakastaa :)
Palaathan kohta takaisin blogosfääriin? :)
Lähetä kommentti