Juoksujuttuja

Hui, onpas blogi viettänyt kauan hiljaiseloaan. Selitys on yksinkertainen: olen Elänyt, isolla E:llä :) Nyt ajattelin kuitenkin taas pitkästä aikaa vähän kirjoitella ajatuksiani. 

Juoksurintamalla tapahtui keväällä itselleni iso saavutus, juoksin nimittäin ensimmäisen maratonini Tukholmassa toukokuun lopussa. Ajaksi tuli 4:38, mihin olen ihan kohtalaisen tyytyväinen. Tästä on hyvä lähteä parantamaan aikaa. Luonnollisesti juoksin barefoot-meiningillä minimalistisilla jalkineilla, muuhun en enää pystyisikään. Juokseminen oli yllättävän helppoa, mutta tiesinkin koko ajan jaksavani loppuun asti aikaisemmin juostujen yli 30 km lenkkien takia. Ainostaan puolikkaan jälkeen oli takki aika tyhjä kramppaavien etureisien takia, ja viimeiset 3 kilometriä olivat pisimmät kilometrit koskaan, mutta muutoin juoksu oli nautinnollista :) Järjestelyt olivat aivan mahtavat ja ihmisiä oli paljon kannustamassa. Heja heja! Ainoastaan siinä vaiheessa kannustukset vaihtuivat yökötystä kuvaaviksi ääniksi, kun vetelin minigrip-pussista rään näköistä luomu manukahunajaa naamariin, hehheh :D 

Puolikkaan kohdalla menossa! Tämän jälkeen alkoi etureidet krampata...

Maaliin päästyäni taisin tirauttaa pari kyyneltäkin, oli se sen verran mieletön kokemus :) Eikä takuulla jäänyt viimeiseksi kerraksi, vaikka enemmän nautinkin juoksemisesta ilman tavoitteita ja päämääriä. Mietin jo nyt millaista aikaa lähden hakemaan seuraavalla kerralla. Varmaan ainakin 15-20 minuuttia säästän pelkästään sillä, että opettelen jakamaan vauhtia paremmin. Olen ilmeisesti koko ajan juossut harjoituslenkeilläni kovempaa mitä olen kuvitellut, ja kympin lenkkini onkin oikeasti ollut vähintään 11 kilometriä. Pian saan onneksi Garmin Forerunnerin hifistelyn avuksi. Sen avulla on tarkoitus opetella miltä mikäkin kilometrinopeus tuntuu juostessa. Kun olen sen oppinut, varmaankin luovun koko laitteesta, niin tein perussykemittarinkin kanssa aikoinaan.

Viimeisiä muutamaa sataa metriä viedään. Meneillään loppuspurtti. Kuvasta näkyy myös hyvin jalkojeni luonnollinen pronaatio eli iskunvaimennus, joka kaarteen takia varmaan menee kylläkin normaalia enemmän jalan ulkosyrjän kautta kiertäen.

Koko juoksun ajan oli jatkuvasti ihmisiä ihmettelemässä ja juttelemassa "tassuistani" ja paljon kyseltiin kysymyksiä barefoottaamisesta. "Respect!" -kommentteja kuului aika monta. Monet eivät uskoneet, että Vibrameilla juokseminen voi olla mukavaa. Silti maalissa näkyi aika huonossa hapessa olevia linkuttavia lenkkarijuoksijoita ja itse en saanut edes yhtään rakkoa. Tekniikka ainakin alkaa siis olla hallussa, vaikka viimeisillä kilometreillä en enää jaksanutkaan pitää juoksuasentoa niin hyvin, mikä näkyy ehkä kuvistakin. Asfaltti tosin oli erilaista kuin Suomessa, sellaista todella terävää ja möykkyistä, joten juoksin aina kuin mahdollista valkoisia viivoja pitkin. Silti jalat olivat saaneet mukavan kuorinnan maratonin päätteeksi, iho jalkapohjissa oli pehmeää kuin vauvan peppu :D 

Maaliviivalla! Juoksuasento ei ole enää priima, mutta onneksi ei seltään samanlainen kuin viereisellä miehellä, hehheh... 

Hauska tapaus laivalla takaisin päin tullessa oli, kun asiantuntijaluennolla joku esitteli kysymyksen, mitä mieltä asiantuntija on paljasjaloin juoksemisesta ja paljasjalkajalkineista. Vastaus kuului, että voihan niillä välillä juosta lyhyitä matkoja, mutta harvan ihmisen jalat oikeasti kestävät niillä tai paljain jaloin harjoittelua. Hmm.... Käsittämätöntä tuo ihmisten pelko omia jalkojaan kohtaan ;) Nössönä pidin kuitenkin suuni kiinni, enkä viitsinyt huikata, että just juoksin näillä maratonin ilman vamman vammaa... Enkä kuitenkaan todellakaan ole mikään yli-ihminen, jonka jalat olisivat jollain lailla paremmat kuin muilla. Samanlainen suomalainen lättäjalka se täältäkin löytyy...

Toinen kiva juoksuaiheinen juttu on uusimman Fit-lehden artikkeli paljasjalkajuoksusta, tai paremminkinkin minimalistisilla jalkineilla juoksusta, johon minua haastateltiin ja otettiin pari kuvaakin. Kivaa, että paljasjalkailu ja oikeanlainen juoksutekniikka alkaa vihdoin herättämään tällaisten perus kuntolehtienkin kiinnostuksen. Tiedän jo muutamia tyyppejä, jotka ovat artikkelin takia lähteneet kokeilemaan barefoottaamista.

Kuva: Marek Sabogal

Kuva: Marek Sabogal

Kuitenkin jutussa oli muutamia kohtia, joista olen eri mieltä, sekä pari virhettä omassa osuudessani. En esimerkiksi lähtenyt kokeilemaan barefoottausta kavereideni kehoituksesta, sillä silloin kun aloitin paljasjalkajuoksun en tuntenut ketään muuta joka olisi juossut paljain jaloin. Toisekseen jutussa annetaan rivien välistä kuva, että olisi hyvä aloittaa paljasjalkajuoksu minimalistisilla jalkineilla, mikä mielestäni on täysin puppua ja näin kerroin myös haastattelussa. Oikean tekniikan oppii parhaiten ja nopeiten juoksemalla, yllätys yllätys, paljain jaloin. Itse tein sen virheen aloittaessani, että siirryin heti minimalistisiin jalkineisiin. Lisäksi haastattelussa minulle kerrottiin, että jutun "asiantuntijaosiota" varten haastatellut henkilöt eivät itseasiassa ole itse juosseet juurikaan, tai ei ollenkaan paljain jaloin/minimalistisilla jalkineilla. Mielenkiintoinen valinta. Jutun aloittelijan ohjelma ei hirveästi annakaan todellisia ohjeita paljasjalkajuoksua aloittelevalle. Jutussa myös annetaan  sellainen kuva, että paljasjalkaharjoittelu on hyvä oheisharjoitus muun lekkeilyn sivussa. Sitähän se onkin, mutta ihan yhtä hyvä perusharjoitus. Ei ole mitenkään välttämätöntä enää jatkaa lenkkareilla juoksemista ollenkaan sen jälkeen kun paljasjalkatekniikan on oppinut. Oli kuitenkin mukavaa olla osana juttua, ja varsinkin kuvauksissa oli todella hauskaa :) Toivottavasti entistä useampi alkaisi kiinnittämään oikeanlaiseen juoksutekniikkaan huomiota ja oppisi liikkumaan itselleen sopivalla tavalla.

Fit-lehden juttu paljasjalkajuoksusta numerossa 7-8/2011.

Falafel

Olen muutaman kerran valmistanut eri ohjeilla raakafalafeliä, vaihtelevin lopputuloksin. Jokin aikaa sitten kokeiluun pääsi Choosing Raw-blogista löytynyt falafel-ohje, joka on mukailtu versio Philip McCluskeyn Raw Food, Fast Food -kirjan ohjeesta. Muokkailin ohjetta vielä vähän lisää ja tällä kertaa syntyi mielestäni napakymppi lopputulos. Aikaisemmat falafelini ovat joko jääneet liian kosteiksi, tai ne ovat vaatineet pitkän valmistusajan kuivurissa kuivatteluineen, mutta tämänkertainen falafel on koostumukseltaan juuri sopiva, eikä edes vaadi kuivatteluita. Todellista pikaruokaa siis ja mukavan ruokaisaa sellaista. Reseptin onnistumisen olennainen juttu on riittävä mausteiden käyttö ja porkkanamehun linkoamisesta muodostuva "kuitumassa". Tarjosin pyöryköitä tyttöporukan kesäpicnicillä ja ne upposivat hyvin myös raakaruokaa ensimmäistä kertaa maistaville.






FALAFEL PYÖRYKÄT

4 rkl mantelivoita (toimii mielestäni myös cashew-voilla)
1,5-2dl kookoshiutaleita
1 dl mehustettaessa muodostunutta porkkanan kuitumassaa
0,5-1 pieni sipuli hienonnettuna
n. 1dl hienonnettua tuoretta korianteria
1 rkl sitruunanmehua
1 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä (tarvittaessa, jos massa on liian kuiva)
1 rkl macaa
ripaus mustapippuria
0,5 tl laadukasta suolaa
1 tl juustokuminaa
1 tl korianterin siemeniä
ripaus cayannepippuria
1 tl garam masalaa
ripaus kurkumaa

Sekoita kaikki ainekset ja muotoile falafel-palleroiksi. Tarjoile vaikkapa vihreän salaatin kanssa. Sipulin voi halutessaan pilkkoa pienemmäksi tai jättää vaikka kokonaan pois, mutta itse pidän sen mausta.

Itse tarjoilin falafelit nopeasti paistettujen herkkusienten ja vihreän salaatin kera. Päälle on ripoteltu kuorittuja hampunsiemeniä ja versotettua krassia.

Ihania aikoja ja sattumia

Viime viikkojen aikana on tapahtunut niin paljon kivoja juttuja että huhhuh! Tuntuu siltä että asiat loksahtelevat paikoilleen kuin itsestään. Olin jo ehtinyt luovuttaa opinnäytetyöni ja koko valmistumisen suhteen, kun yhtäkkiä sähköpostiin olikin tullut ilmoitus seminaaripäivän siirtämisestä viikolla eteenpäin. Mikä "sattuma"! Päätin sittenkin tsempata ja saada pitkään kesken olleen työn valmiiksi. Kirjoitin suurimman osan koko työstä vappuviikonlopun aikana aamusta iltaan konetta näpytellen. Olli kirjoitti jonkun aikaa sitten, kuinka ajan  voisi käyttää niin paljon paremmin hyödyksi, istua kerran alas ja vaikka juuri kirjoittaa tällainen isompikin työ kertaheitosta valmiiksi. Juuri näin taisin tehdä ja kylläpä tuntuu kivalta! Tietenkin kirjallisuutta oli luettu jo kuukausia aikaisemmin, runkoa hahmoteltu ja lukuja aloitettu kirjoittamaan, mutta lopullinen työ tuli todellakin tehtyä loppuun muutamissa päivissä motivaationpuuskassa. Nyt on viimeisetkin rästit ja kansitettu opinnäyte palautettu koululle, joten olen käytännössä valmis. Yksi opiskelu-urakka on taas takana! Nyt on sitten vihdoin aikaa kokkailulle, joogalle, juoksemiselle ja ihan vain olemiselle.

Puolimaraton tuli myös juostua noin kuukausi sitten 8.5. Helsinki City Runissa, tosin kuumeessa. En ehdottomasti suosittele sairaana treenaamista tai kilpailemista kenellekään, sillä se on hyvin kaukana oman kropan kuuntelemisesta ja jopa vaarallista (sydänlihastulehduksen vaara?). Itsellekin olisi ollut paras ratkaisu jättää tällä kertaa väliin ja juosta sitten joku toinen kerta terveenä. Vaikka toisaalta juoksinkin melkoisissa euforioissa koko matkan, eikä olo ollut lenkin jälkeenkään huono. Tulos ei ollut sitä mitä harjoituslenkkien perusteella näytti, vain 2:04, mutta pistettäköön se kuumeen ja viimeisen "hitaan" lähdön piikkiin, heh. Ensimmäiset 12 kilometriä meni lähinnä spurttailuihin ja ojan kautta koukkailuihin yrittäessäni päästä hitaammin juoksusta nautiskelevien ohi. Tuli todettua, ettei se ole kovin hyvä taktiikka. Nopeammassa lähdössä vauhdin saa varmasti pidettyä tasaisempana ja säästettyä energiaa ihan loppuun asti. Nyt jäi sellainen tunne että olisi jaksanut juosta kovempaa, jos olisi vain päässyt ohi. Kisa oli kuitenkin lämminhenkinen ja todella positiivinen kokemus ensimmäistä kertaa juoksutapahtumaan osallistuvalle. Ensi kerralla innolla uudelleen yrittämään ja sitten mennäänkin jo siinä ensimmäisessä lähdössä! Se on lupaus itselleni!

Olen niin täysin kesäihminen kuin vain voi olla. Tuntuu siltä että herään henkiin vasta sitten, kun ulkona on niin vihreää että sokaistuu ja lämpötilat nousevat kahdenkymmenen paremmalle puolelle. Rakastan sitä, että voin nukkua ikkunat auki ja herätä varhain aamulla lintujen lauluun. Mikään ei ole parempaa kuin aamulenkit raikkaassa aamuilmassa Helsingin vasta heräillessä. Useimmiten aamulenkkini suuntautuvat Töölönlahdelle ja Tervasaareen, jossa käyn rauhoittumassa ja joogaamassa ennen hektisen työpäivän alkua. Kesällä tuntuu myös ajatus luistavan paremmin ja uusia ideoita syntyy jatkuvasti. Aurinko, vihreys ja lämpö vaikuttaa mielialaani niin positiivisesti, että omiin ideoihin uskominenkin tuntuu paljon helpommalta. Päivätöissäni tuli eteen odottamaton mahdollisuus, johon panostin täysillä. En kuitenkaan saanut hakemaani paikkaa. Sattumaako? Olen aikaisemminkin jo kirjoittanut teksteissäni, kuinka huonosti voin kyseisessä työpaikassa, jonka olemus on enemmänkin tuotantolaitos kuin työpaikka ja työtehtävät hyvin kaukana opiskelemastani alasta. Lähtöä olen suunnitellut jo useamman vuoden ajan, mutta jotenkin ajattelin, että jos nyt olisin saanut hakemani paikan, olisin voinut olla tyytyväinen työssäni. No, en saanut paikkaa ja se osoitti minulle, ettei useamman vuoden työpanostustani arvosteta. Ensimmäisten pettymyksen tunteiden jälkeen aloin nähdä tilanteessa mahdollisuuden. Nyt jos koskaan on oiva aika lähteä pois ja alkaa tehdä sitä mitä oikeasti haluan., sitä mitä olen ideoinut jo kauan. Tilanne on juuri se sysäys minkä tarvitsinkin. Olen sen verran pelkuri, että ilman "pakko"tilannetta lopullinen päätös olisi saattanut jäädä tekemättä. Lieko sitten kesän nostattamien mielialojen ansiota, että omaan päätökseeni uskominen tuntuu nyt helpolta.

Eilen sain valmiiksi ensimmäisen OMALLE yritykselleni tehdyn työn. Vielä olen myös päivätyössäni, hetken. Jotenkin nyt on sellainen olo, että kyllä ne siivet kantavat, mitä tahansa kävikin.

Puolimaraton, treeni & ravinto

Ilmoittauduin ensimmäistä kertaa Helsinki City Runiin, eli toukokuun 8. päivä juostavaan puolimaratoniin. Olen harrastanut juoksua 12 vuotta, mutta yhteenkään kilpailuun en siltikään ole aikaisemmin osallistunut suurista juoksukilometrimääristä huolimatta. Nyt kuitenkin yritän alkaa totuttautua kilpailemiseen koska haaveenani on joskus tulevaisuudessa olla niin rautaisessa kunnossa, että pystyn osallistua ultramatkojen kilpailuihin. Huippusapuskoilla tämä toivottavasti ei jää pelkäksi haaveeksi ja itseasiassa olen saanut jo suostuteltua kaverini toimimaan huoltajana/vesikamelina , jos uskaltaudun lähteä ensi kesänä kokeilemaan 50 kilometrin lenkkiä Helsingistä Tuusulaan. Pisimmät lenkkini ovat olleet vähän yli 30 kilometriä, joten en usko puolikkaalla tulevan sen kummempia ongelmia, mikäli kaikki menee nappiin. Maaliskuussa juostun, tai lähinnä loskassa ja jäässä rämmityn puolimaran ajaksi tuli 2:02, vaikka joitain osuuksia oli pakko kävellä kertakaikkisen liukkauden takia. Mitään huippuaikoja tuskin on odotettavissa HCR:ssa, mutta eiköhän kuivalla alustalla juostun puolikkaan aika jää alle kahden tunnin. Kilpailuolosuhteissa kelloa vastaan juokseminen on tietenkin aina eri asia kuin metikössä rennosti maisemista nautiskellen juostut kilometrit. Ja koska olen varsinainen jännittäjä, hitusen pelottaa kuinka saan ruoan ja juoman pysymään vatsassa. Saa siis nähdä kuinka käy!

En aikaisemmin ole juurikaan välittänyt juoksunopeudesta, mutta viime elokuun jälkeen heitettyäni Asicsini pellolle ja siirryttyäni barefoot-juoksijaksi (Vibram Fivefingerseillä tosin, en täysin avojaloin vielä) olen havainnoinut huomattavaa kehitystä nopeudessa. Sen lisäksi että jaksan juosta nopeammin, juoksen melkeinpä väsymättä. Aikaisemmin juokseminen on itse asiassa ollut minulle jopa vaikeaa, vaikka pitkään olenkin sitä harrastanut. Ikinä ei ollut sellaista tunnetta, että on helppoa ja kevyttä juosta, mutta nykyään 10 kilometrin iltalenkin jälkeen on yleensä sellainen olo, että voisi juosta toisen samanlaisen. Tähän vaikuttaa varmasti se, että siirryttyäni paljasjalkajuoksuun jouduin opettelemaan kokonaan uuden juoksutekniikan joka säästää sekä jalkoja että energiaa.  Siirtymisestä paljasjalkajuoksuun, alussa esiintyneistä ongelmista ja juoksutekniikasta kirjoitan oman vähän enemmän aiheeseen paneutuvan postauksensa myöhemmin. 

Toinen yhtä tärkeä aspekti on ruokavalio, johon viime keväästä lähtien olen kiinnittänyt paljon enemmän huomiota kuin aikaisemmin. Nyt kun edessä on ensimmäinen juoksukilpailu ja myöhemmin kesällä vielä maraton, olen alkanut vimmatusti etsiä tietoa kestävyysurheiluun liittyvästä ruokavaliosta. Useimmitenhan suositukset ovat luokkaa "paljon pastaa, leipää ja kilpailussa Gatoradea". En kuitenkaan enää suostu syömään sellaista kuraa, haluanhan saada kaiken mahdollisen irti kropastani, varsinkin kilpaillessa! Onneksi on olemassa Brendan Brazier. Kyseinen herra on pitkän linjan vegaani, ammattilaistriathlonisti, ultrajuoksija ja Vega-tuotteiden kehittäjä. Löysin alunperin Brendanin hänen ilmaisen Thrive in 30 -ohjelman kautta. Kannattaa ehdottomasti ilmoittautua ohjelman tilaajaksi ja suositella myös niille, jotka ovat skeptisiä kasvipohjaisen ruokavalion eduista treenatessa.

Brendan on oivaltanut jotain olennaista treenaamisesta ja ruokavaliosta: se mikä erottaa hyvän urheilijan huonosta, ei välttämättä ole treenin määrä tai tekniikka, vaan palautuminen ja sen nopeus. Nopea ja tehokas palautuminen mahdollistaa intensiivisemmän harjoittelun ja sitä kautta paremmat lopputulokset.

Ote Brendanin haastattelusta Choosing Raw-blogista :

"--It must have been recovery, rather than training, that helped to distinguish who excelled.

Really, exercise is nothing more than muscle tissues and cells being broken down. And when you rest, the body grows back stronger — it overcompensates. Good food provides the building blocks for this process. The body pools the resources you take in through food and helps you to grow muscle back. If you eat poor nutrition, cells don’t grow back after athletic strain—they don’t have the resources—or they grow back abnormally (which can proceed to cancer). So although lots of athletes load up on junk food after grueling performance—they figure they can afford to, or that they’ve earned it, now that a competition is over—it’s actually the worst time to eat junk food, because that’s when the body will assimilate most quickly and seriously. If you want to eat junk, fine, but eat it later—not right after a workout, when the body will assimilate it directly, and be less likely to filter it out."

Koko haastattelu löytyy täältä. Suosittelen lukemaan! Brendan selittää selkeästi esimerkiksi miksi kannattaa suosia emäksistä ruokavaliota, miksi urheilijat tai paljon liikuntaa harrastavat tarvitsevat enemmän antioksidantteja kuin sohvaperunat ja miksi korkearavinteikkaalla ruokavaliolla kalorimäärät saattavat olla pienempiä kuin yleisesti suositelluilla urheilijoiden ruokavalioilla.

Olen napannut parhaita paloja Brendanin ohjeista sekä ympäri nettiä löydetyistä vinkeistä ja tällä hetkellä testailen millaisilla kombinaatioilla saan parhaan olon ja parhaat tulokset juoksutreeniin. Ainakin raakasuklaalla ja chiaa ja paljon vihreää sisältävällä pirtelöllä jaksan juosta hyvillä energiatasoilla lenkkini. Palkkarina on toiminut spirulina-ohranoras-MSM-sitruunamehu-sekoitus. Maitohapoista tai lihasten kipuilusta ja jumittamisesta en ole tuon palkkarin ja päälläseisonnan jälkeen kärsinyt :) Mitä puhtaampi kroppa on, sitä kevyemmin askel tuntuu rullaavan. Välillä napsin myös chlorella-tabletteja, jos muu ruokapuoli jää vähäisemmäksi. Olen ajatellut myös testaavani kookosvettä, jonka elektrolyyttitasot ovat optimaaliset imeytymisen kannalta ja tämän takia sopii erityisen hyvin treeni-/palautumisjuomaksi.  Pakurikääpää olisi myös tarkoitus lähteä metsästämään. Viimeisen kahden viikon aikana yritän viilata ruokavaliota entistä puhtaampaan suuntaan ja tankata mahdollisimman ravinteikasta ruokaa. Vehnänorasta kasvaa ikkunalaudalla tarjotinkaupalla!

Nyt kyselisin millaisilla treenijuomilla/-ruoilla te olette saaneet hyviä tuloksia? Mitä syötte/juotte ennen treeniä ja mitä sen jälkeen? Entä kokeneemmat juoksijat, mitä nautitte ennen kisaa, kisan aikana ja kisan jälkeen? Kaikki kikat ja vinkit ovat tervetulleita!

Pieniä ajatuksia joogasta

Aloittaessani astangajoogan tavoitteeni olivat enemmän tai vähemmän pinnallisia huolimatta siitä, että olin jo ehtinyt kesän ja alkusyksyn aikana saada paljonkin positiivista syventymistä ajatteluuni. Halusin "olla hyvä joogassa" ja suorittaa asanat kauniisti ja oikein. Painotus sanalla suorittaa. Jooga oli tehokasta treeniä ja venytti hyvin juoksemisen kiristämiä lihaksia. Halusin edetä nopeasti harjoittelussani. Päivittelin jopa Facebookiin päivän asanoita, joita olin kyseisenä päivänä treenannut. Erään pidempään jooganneen ystäväni mielestä se oli varmaankin hupaisaa ja niin minustakin nyt.

Mitä pidemmälle olen päässyt aivan alkuvaiheissa olevassa harjoittelussani, sitä enemmän tavoitteet ovat kääntyneet sisälle päin. Jokaisen joogaharjoituksen aikana huomaa kuinka vähän sitä vielä tietää mistään. Odotan mielenkiinnolla kuinka ajattelu muokkaantuu pidempään harjoiteltuani. Nöyryyden oppiminen onkin ollut joogan parhaita paloja itselläni, sillä en todellakaan voi sanoa nöyryyden kuuluvan hyveisiini. Joogatessa on pakko alistua kun kroppa ei taivu niinkuin haluaisi, välillä unohtaa hengittää, väli-vinyasat eivät ole niin lennokkaita kuin mielessään kuvitteli ja kotona hyvin sujunut päälläseisonta nostaa yhtäkkiä joogasalilla kummallisia pelkotiloja pintaan. Joogassa oppii, kuinka yhtä mieli ja keho ovat. Jos toinen on lukossa, ei kumpikaan voi toimia optimaalisesti. Kehon ja mielen "uudelleenviritys" vie kuitenkin aikansa ja voi tehdä yllättäviäkin tepposia aloittelevalle joogille. Mirva kirjoitti blogissaan, kuinka jooga saattaa laittaa aluilleen isoja muutosprosesseja, jotka harjoituksen aikana henkisten lukkojen purkautuessa voivat tulla pintaan esimerkiksi itkuna. Kiva kuulla että muillakin voi olla vastaavanlaisia kokemuksia! Harvat ovat ne kerrat, jolloin minua ei itketä loppumantran viimeisen om-äänteen aikana. Silloin mieli on täysin läsnä, keho soi ja koko sali tuntuu väreilevän energiaa. Vähemmästäkin alkaa itkettää. Jokaisen joogatunnin jälkeen hypähtelen hymyillen kotiin.

Huomenna aamulla astelen Petri Räisäsen alkeismysorekurssille Helsingin astangajoogakoulun Annankadun salille, vaikka jännittääkin hurjasti! Jostain syystä pelkään etten muista sarjaa tai mokaan jollain lailla. Kuinka turhaa itsekritiikkiä! Eihän joogassa voi epäonnistua. Yritän päästä järjettömistä peloistani mysore-harjoittelua kohtaan ja odotan innolla, minkälaisia tuntemuksia säännöllinen aamuharjoittelu nostaa pintaan. Jos olet tulossa samalle kurssille, niin tule sanomaan moi!

Kuvalähde www.ashtangabook.com

BCE:n tilaus

Kävin viime viikolla noutamassa laatikollisen luomu kosmetiikkaa Postista. Paketista kuoriutui pitkään kaivattu korvike aikaisemmin käyttämälleni Ole Hyvä Karpalo-Rooibos-Inkivääri -shampoolle. Kyseinen shampoo on muuten toiminut kiitettävästi, mutta sen sisältämä Sodium Laureth Sulfate luonnonmukaisestikin valmistettuna on ympäristölle haitallinen aine ja saattaa aiheuttaa ihoärsytystä. Ostin Heidin innoittamana Santen Henna Volume shampoon, joka muutaman kokeilukerran jälkeen vaikuttaa kelpo tavaralta. Ainakaan Sodium Laureth Sulfatea se ei sisällä, muista ainesosista en hirveän paljon osaa sanoa.

Todelliseksi aarteeksi osoittautui paketista löytynyt Santen Brilliant Care, joka on oikeasti paras kokeilemani hoitoaine. Se voittaa takkujen selvityksessä jopa Joicon K-pakit, joita en ole niiden sisältämien silikonien ja muiden epäilyttävien ainesosien takia käyttänyt enää aikoihin. Tuon hoitsikan jälkeen selviydyn takkujen selvittelystä kyynelehtimättä jopa ilman hiuksiin jätettävää hoitoainetta.

Lisäksi tilasin myös hiuksiin jätettävän hoitoaineen, joka on tarkoitettu erityisesti ohuille ja hennoille hiuksille , Weledan tehokosteuttajan Skin Foodin, sekä ehdottomasti herkullisimman tuoksuisen suihkuvoiteen , senkin Weledalta. Tyrni-suihkuvoiteen tuoksu on niin mahtava, että siinä tekee mieli uida. Hinta suomalaisissa marketeissa ja luomukaupoissa on ikävä kyllä melko suolainen 10-15 euroa. Onneksi nettikaupoista löytyy kuitenkin luomukosmetiikkaa edullisempaan hintaan. Tämän tilauksen tein saksalaiseen Beauty Center Europen nettikauppaan, jonka palvelu oli todella ripeää. Paketti oli postissa alle viikossa, eikä asiakaspalvelussa muutenkaan ollut moitittavaa. Hintaa tilaukselle tuli postikuluineen vähän alle neljäkymppiä, mikä mielestäni on melko edullinen hinta luomukosmetiikasta. Pakkauslaatikon pohjalla oli vieläpä paljon luomukosmetiikkanäytteitä kaupanpäällisinä. BCE:n verkkokaupasta löytyy muutenkin todella iso valikoima eri luomukosmetiikkamerkkien tuotteita, joista suurinta osaa ei myydä Suomessa. Tässä taas näkyy kuinka paljon edellä muut maat ovat luomuasiassa verrattuna Suomeen!

Lime-vadelmakakku

Tämmöinen tekele tuli kyhättyä sunnuntaina pikapikaa, kun koitin vältellä opinnäytetyöni kirjoittamista. Maistui mainion hyvälle, eikä pelkästään omasta mielestäni, sillä kakku katosi pikavauhtia myös kylässä käyvän siskoni suihin. 

Vaikka kakku onkin 100% raw (tai ainakin lähes), en silti söisi tätä joka päivä. Pähkinät ja kookosöljy ovat terveellisiä ja hyvin sulavia luonnollisia rasvoja, mutta liika on aina liikaa :) Tämmöisen herkun kun vielä vetäisee nassuun aika vauhdilla, on se sen verran hyvää. Hyvä että kuvan sain otettua ennen kuin kakku oli kadonnut parempiin suihin (lähinnä omaani). Kuitenkin tällaiset raakaherkut tarjoavat terveellisemmän vaihtoehdon kahvipöydän tarjottaviksi tai herkkupäivän nautiskeluihin.

Tarkkoja mittoja en tullut ottaneeksi ylös koska kokkailin niillä aineksilla mitä kaapista sattui löytymään ja lisäilin kutakin ainesosaa sitä mukaa kuin hyvältä tuntui. Tässä kuitenkin summittaiset mitat ja suuntaa antava ohje. Pohjassa voi käyttää mitä vaan pähkinöitä, mutta siskoni on allerginen kaikille muille paitsi cashew-pähkinöille, siksi niiden ylivalta. Manteleista olisi saattanut syntyä vielä paremman makuinen pohja.

LIME-VADELMAKAKKU

Kaikki mitat ovat noin mittoja.

Pohja:

n. 1dl cashew-pähkinöitä (tai esim manteleita)
3-5 kivetöntä taatelia
pieni kourallinen rusinoita
1rkl hunajaa
2-3rkl sitruunamehua
3-5rkl raakakaakaojauhetta
2rkl hamppujauhoa (ei pakollinen, mutta omasta taikinastani tuli liian löysä)
2rkl kookosöljyä

Blendaa kaikki ainekset yhteen murumaiseksi seokseksi ja painele taikina irtopohjavuokaan.

Lime-vadelmatäyten. 1,5dl cashew-pähkinöitä
0,5dl kookosöljyä
200g vadelmia (pakastettuja)
3 limen mehu
1rkl hunajaa
ripaus aitoa vaniljaa
muutama rkl vettä, lisää tarvittaessa

Blendaa täytteen ainekset sileäksi massaksi ja kaada irtopohjavuokaan. Pakasta kakkua vähintään muutaman tunnin ajan. Ota se vähän ennen tarjoilua sulamaan.

Kuvassa kakun päällä on suklaamoussea, jossa on banaania, raakakaakaojauhetta, hunajaa,  kookosöljyä, chia-siemeniä, macaa, vaniljaa ja tuoretta minttua. Suklaisempi kastike syntyisi pelkästä kaakaojauheesta, kookosöljystä ja hunajasta, vaikkakaan kakku ei mielestäni välttämättä kaipaa mitään ylimääräistä seurakseen :)